Monthly Archives: February 2006

Jääkristallien hohteesta lahkolaisten läpi luovien Epikuroksen puutarhoihin

Tänään talvi on näyttänyt Turussa sellaisia seesteisiä kasvojaan, joista ehkä itse eniten pidän tuoreen luontoa ja kaupungin rakennuskantaa kuorruttavan lumen kylpiessä auringossa noin kymmenen asteen pakkasessa melko tuulettomassa säässä.

Lumihiutale

Viime perjantaina toivuttuani jotenkuten luultavasti ainakin kebabin ja liiallisen kahvinjuonnin aiheuttamasta hieman yllättävästä pahoinvoinnista oksenteluineen lähdin vastoin aiempia aikeitani erään ystäväni ehdotuksesta kuitenkin käymään Linnankadulta löytyvässä juottolassa, jossa sattumoisin tapasin toisen niistä kahdesta naisesta, joille omistin viime marraskuun lopulla hieman provokatiivisen mutta kuitenkin faktoihin perustuvan kirjoitukseni J.R.R.Tolkienin ideologisesta profiilista ja joka tällä kertaa sai kuulla myös siivun “Kristuksen morsiamen” tarinasta. Puhelin hänelle lisäksi esimerkiksi aikovani tänäkin talvena suunnata Aurajoen jäätä pitkin kulkien Koroisten ristille, minkä taipaleen sitten taitoinkin eilen astuttuani ensimmäistä kertaa jokijäälle tänä vuonna. Mieleni halajoi pidemmällekkin Halisten koskelle päin mutta ainakin osin yltyvästä lumisateesta johtuen suuntasin Wäinö Aaltosen museon kupeessa olevaan Cafe Wäinöön, jota vastapäätä olevien talojen ikkunoista mahdollisesti ulos lentävistä tai lentämättömistä televisiovastaanottimista arvelin leikilläni voivani päätellä erään urheilutapahtuman lopputuloksen. Siellä ollessani sain ilahduttavasti tekstiviestin pitkästä aikaa eräältä vuosituhannen vaihteen konfliktieni aikaan tapaamaltani nykyään kai jollakintapaa naimisissa olevalta naiselta, joka kertoi olleensa hiljan Bangaloressa miljoonan ihmisen tapahtumassa sekä innostuneen oloisesti olevansa nyt myös oman lahkonsa opettajatar. Yleisradion eilisillan Arto Nybergin keskusteluohjelmassa puolestansa oli juttua Opus Deistä, jonka joukoista löytyy myöskin muuan tuttavani… Syy sille että alkuperäisiin nukketeatteroijatar tuttaviini kuuluva Bangaloren kävijä viesti minulle sunnuntaina oli se että olin viimein lainannut asiasta hänelle mainiten lauantaina samaisen naisen aikoinaan minulle suositteleman Raimo Lehden kirjan Lumihiutaleet ja maailmankuvat, joka sai vuonna 1999 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon ja koettaa lumihiutaleiden selitysyrityksiä läpi historian seuraillen heijastella oppi- ja tieteenhistoriaa. Sen sivuilta löytyy myös Epikuroksen ja hänen oppilaansa Lucretiuksen näkemyksiä aiheesta, jotka Raimo Lehti tiivistää heistä ensimmäisen kohdalla toteamalla kutakuinkin Epikuroksen olleen omien päälinjojensa mukaisesti lähinnä kiinnostunut siitä että sääilmiöillekkin löytyy luonnonmukainen selitys kontrastissa oman aikansa lukuisten erilaisten lahkolaisten väitteille. Friedrich “Max Stirnerin Suureksi Kopioijaksi kenties aivan syystäkin sanottu” Nietzsche murjaisi tietääkseni joskus sen suuntaisesti että Epikuroksen jälkeen ei juuri mitään uutta ole keksittykkään ja laveasti ajatellen onkin totta että niin minun kuin vaikkapa Charles Darwininkin voidaan sanoa käyskentelevän monen muun oikeansuuntaisen ajattelijan kanssa Epikuroksen puutarhoissa.

The historical role of the theory of the division of labor as elaborated by British political economy from Hume to Ricardo consisted in the complete demolition of all metaphysical doctrines concerning the origin and the operation of social cooperation. It consummated the spiritual, moral and intellectual emancipation of mankind inaugurated by the philosophy of Epicureanism.

– Human Action, Ludvig von Mises

Epikuros Epikuros

Kuvat: Wikipedia ja Epicurus.info

Report This Post

PAHOITTELUNI HANSU HANHEN KUVIEN JULKAISUSTANI!!

Johtuen valtiovallan sille ominaisesta suoraselkäisestä toiminnasta erään epidemian yhteydessä niin minäkin valveutuneena alamaisena poistatan Hansu Hanhen kuvat pejoratiivisine konteksteineen blogistani ja pukeudun kenties burkhaan jos vaikkapa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma antaisi asiasta suosituksen Espoon piispan Mikko Heikan johdattelemana.

Burkha

Report This Post

Harmaa ystävänpäivä muutamine muistumineen

Juttelin eilen eräässä nykyään suosimassani kortteliravintolassa, josta minut voi arkipäivisin kohtuullisen helposti bongata lukemasta alkuillasta sanomalehtiä, paikan erään myyjättären kanssa, joka tuli tällä kertaa kysyneeksi minulta olenko jo tehnyt ystävänpäiväkortteja. Luultavasti kysymyksen esitystapaan sisältyi kuitenkin ainakin jonkinmoisena juonteena ajatus siitä että en välttämättä liene hänen minun tuntemuksensa perusteella sellainen henkilö, joka moisia kovinkaan todennäköisesti kenellekkään lähettelisi. Vitsailin hänelle vastauksenani että tekisinkö moisia kenties siellä useasti tapaamani tuttavapiirini erään fraktion jäsenille sekä mainitsin hieman synkemmän huumorin merkeissä ajatelleeni mahdollisuutta ystävänpäivän kunniaksi esimerkiksi toivottaa moista eräälle nykyään liki arkipäivittäin toisaalla näkemälleni muutamien vuosien takaiselle naisystävälleni, joka viime vuonna pienen provokaationi tuloksena mätki minua näyttävästi nyrkillä useasti suoraan naamaan todistajista huolimatta sinänsä tosin kyllä melko kontrolloidun oloisesti ynnä tullen näin todistaneeksi että kyllä häneltäkin näytti käyvän sellainen pienimuotoinen väkivalta ja vieläpä paljon isommalla volyymilla kuin minulta, mistä hän itse minua aikoinaan syytti sen perusteella mitä olin hänelle tosiasiassa syyllisyydentuntoisesti kertonut eräästä eskaloitumasta ja joka oli ehkä validein niistä syistä minun tekemisteni kantilta, jotka johtivat luultavasti hänen peiteltyyn entisen miesystävänsä luo paluuseensa, mihin liittyviä tietoja hän käytti myöhemmin vielä hyväksensä myös rahastaakseensa minua sangen näyttävillä operaatioilla… Viime vuotinen ystävänpäivä kuulunee minulle taas negatiiviselta puolelta niihin tapauksiin, joissa kahden kauppa on kolmannen korvapuusti hänen omien subjektiivisten preferenssiensä perspektiivistä tarkasteltuna sillä olettaakseni tuolloin koltatar ja hänen entinen miesystävänsä palasivat puolestansa yhteen kun itse arvelin että kyseinen nainen ei juuri moisesta päivästä olisi piitannut ja jätin hänet siitä johtuen huomioimatta tai oikeammin huomioin juuri siten…

Tämän päivän valopilkku kantiltani oli kuitenkin saamani kirje, jossa kerrottiin minun saavan hieman kompensaatiota taannoiseen tulotasoni pudotukseen… 🙂

Keltaruusu

Report This Post

Koltan vuosi & Saturnuslento 1970

Koltan vuoteni on näinä aikoina jo vierähtänyt umpeen ja kenties oman henkilöhistoriani monenlaista nähneen Minervan pöllönkin voisi sanoa vähitellen verryttelevän siipiään noustakseen valitettavasti pian tuonkin epookin ylle luomaan sille silmäyksensä vaikka liekin selvää että vähintäin muisto minulle silti vielä siitäkin jää.

Hetken sen alkutaipaleella minusta tuntui siltä että kyse olisi ollut aidosta taitekohdasta uuteen ja parempaan suuntaan omassa henkilökohtaisessa elämässäni mutta moinen anomalia jäi toteutumatta ja vaikutti ikävästi siltä että olisin jälleen ollut osin nopeutetusti samankaltaisessa syklissä, joka on liittynyt muutamiin aiempiin vastaaviin minulle merkityksellisiin kariutuneisiin ihmissuhteisiini 1990-luvun lopulla mukaanluettuna jopa matka kaamoksen rajan pohjoispuolelle, jolle tosin nyt oli olemassa jopa aiempaa parempia syitä. Kysymys oli myös luettavissa omaksi vastauksekseni siihen klassiseen kysymykseen uskonko rakkauteen ensisilmäyksellä: Oman kokemuspohjani perusteella en juuri muuhun voi uskoakkaan johtuen siitä että ellei suhteen alkupohja ole hyvä niin ainakaan minulla se ei koskaan ole myöskään päässyt siitä kasvamaan toivottavan kukoistavaksi toimivaksi parisuhteeksi, minkä opin viimeistään toikkaroinneistani eräiden naisten kanssa tämän vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla. Kyse oli myöskin sikäli onnistuneesta sublimaatiosta että kohtaamisen myötä perehdyin nopeasti penkomistani arkistoista ja internetistä aiheesta löytämiini erilaisiin artikkeleihin & kirjallisuuteen yli sadan vuoden ajalta saaden huomata että olin ollut sangen oikeassa uumoiltuani kolttien parista löytyvän kantiltani vastaavasti kiinnostavaa pengottavaa informaalisten oikeusjärjestystenkin saralta kuin mihin jo aiemmin olin perehtynyt romanien ja juutalaisten kohdalla sekä vielä paljon muutakin… Koska olemassaolevaa materiaalia, joka oli helposti saatavilla minulle motivaatioineni löytyi kohtuudella omaksuttavissa oleva määrä perehdyin näin etäältä samantien kutakuinkin koko heidän historiaansa ja kulttuuriinsa jättäen lähinnä vain koltan 37 kirjaimisen kielen, jota sitäkin olen kyllä saanut myöhemmin kuulla niin puhuttuna kuin laulettuna leuddien ja Tiina Sanilan kolttarockin muodossa, opettelematta ja tulin lukeneeksi myös esimerkiksi sveitsiläis-venäläisen Robert Crottetin heidän tarinoistaan kokoaman ja muovaaman Kuun Metsän, jota voitaneen pitää varauksin heidän eräänlaisena Kalevalaan rinnastuvana kansalliseepoksenaan, jonka sarjakuvittamista eräälle vienalaisia tarinoita vastaavasti materiaalinaan käyttäneelle naiselle tulin aktiivisesti markkinoineeksi kuten myös dramatisoimista nukketeatterin muotoon sen sektorin tuttavattarilleni.

hannajanea Kolttatyttöjä Sevettijärven koululla

Syksyn jo saapuessa minä saavuin jaetulle Koltanmaalle yksinvaeltaen Jäämeren rannalle ja sieltä Sevettijärvelle ajoittaen saapumiseni niin että tulin parahiksi paikalle seuraamaan kolttain Trifon juhlaa. Onnistuin hyvin jututtamaan heitä saaden kuulla monenlaista pitkälti itse tosin jo tietämääni esimerkiksi heidän aikoinaan yleisesti kohtaamastaan syrjinnästä toisuskoisten ja erikielisten saamelaisten taholta ynnä katkeruudestaan venäläisiä kohtaan. Tietenkin nostatin Sevetin baarissa myös keskustelua heidän nykyisen puoliautonomisen semireservaattinsa toimivuudesta kylväen heidän keskuuteensa ajatusta itsenäisestä Koltanmaasta, mihin ajatusleikkiin ilmeni vastakaikua ehdotuksineen sen tulevasta veroparatiisimaisesta luonteesta yhdessä haikailuineen siihen liitettävistä vanhoista kolttasiitojen maista Petsamonkin suunnalta Norjan, Venäjän ja Euroopan Unionin kupeessa! 🙂 Myöhemmin muuan tuttavani vitsaili minulle siellä lausutun Koltanmaan vapautusrintaman syntysanat. 😉

Koltanmaansirpale Koltanmaan sirpale puoliautonomisen semireservaatin muodossa Suomessa

Myöhemmin palattuani takaisin Turkuun Sevettijärveltä, jonka kolttien taholta minulle ehdotettiin jopa muuttamista sinne heidän
avuksensa, aloin vähitellen etääntymään aiheesta ja näkemään muitakin naisia sen rahoituksen turvin, jonka olin onnistunut saamaan hieman ennen Koltan vuoteni alkua ja joka nyt on lopetettu johtuen siitä että se oli tarkoitettu hieman toisenlaiseen käyttöön mutta jonka takaisin saamiseksi minulle asetetut kevyehköt ehdot kykenen toivoakseni täyttämään kevääseen mennessä. Tämän Koltan vuoden iltahämärän ajan juhlieni naisista mieleeni on ehkä parhaiten jäänyt muuan, johon minut yhdisti erään omaa tietänsä kulkeneen tuttavani yllättävä kuolema ja joka sittemmin luopui näyttävästä irokeesistaan mutta inspiroi sillä minut ajatukseen irokeesiporoista, jonka ajatuksen minun puolestani joku taiteilija voi toteuttaa vaikkapa kuvamanipulaation keinoin…

pöllö Ei-hegeliläinen Minervan pöllöni

Vuosi sitten monet kaltaiseni tähtitieteen ystävät elivät laillani vielä siinä huumassa, jonka Huygens -luotaimen onnistunut laskeutuminen Saturnuksen Titan kuulle oli mukanaan heille tuonut, mikä tapahtuma oli jäänyt koltattarelta tuolloin huomaamatta vaikka aihe tavallaan sivusi joidenkin ei-terrestiaalisen orgaanisen kemian spekulaatioiden valossa kyseisen naisen omia opintojakin. Saturnukselle ja sen kuille oli kuitenkin tähdätty jo aiemminkin jopa siten että kenties erään kaikkein vakavimmin aiheen parissa työskennelleen ryhmän tarkoituksena oli ollut miehitetty lento Saturnuksen kuille jo vuonna 1970 ja niinpä heidän motoksensa olikin näin elähdyttävän optimistisesti muodostunut: “Saturn by 1970!” Puhun nyt Orion projektista, jonka idut kehittyivät noin kuusikymmentä vuotta sitten nykyään ukrainalaisessa Lwòw kaupungissa syntyneen ja sen puolalaiseen väestöön lukeutuneen juutalaisen StanisÅ‚aw Ulamin mielessä, joka työskenteli Manhattan projektin parissa ja auttoi myöhemmin myös vetypommin luomisessa. Hän kirjoitti muistion ajatuksistaan ydinräjähtein kosmosta halkovasta avaruusaluksesta 1947, joka lienee nykytietämyksenkin valossa vielä melko uskottava esitys ja kymmenen vuotta myöhemmin siihen osittain pohjaava Orion projekti käynnistettiin Theodore Taylorin luotsaamana salassa Kaliforniassa yli 1.2 miljardin dollarin budjetilla mitattuna nykyrahassa ja yli neljästätoista eri maasta tulleen tiedemiehen voimin. Heidän kaavailuihinsa todella kuului massiivinen yli viidenkymmenen astronautin alus, joka olisi suorittanut matkan Saturnukselle ja sieltä takaisin Maahan kolmessa vuodessa, josta antamassaan loppuraportissa he totesivat että eivät olleet löytäneet teknisiä syitä sille miksi moinen seikkailu ei olisi toteutettavissa. Syitä Orion projektin hautaamiselle on esitetty alkaen sen salamyhkäisen toteutustavan tuomasta vähäisestä julkisuudesta pyrkimyksiin estää ydinasevarustelun leviäminen avaruuteen kylmän sodan aikana ja liittovaltion halusta ohjata resurssejaan mieluummin kuulentojen toteuttamiseen. Ajatuksia Orion projektin henkiinherättämisestä on myöhemmin esitetty vaikka tietenkin painostus ydinenergian hyötykäyttöä vastaan on valitettavasti yhä vahvaa, mikä ilmeni niin Cassini-Huygensin kuin hiljan, tosin jo vaimeampana, New Horizons -luotainten laukaisujen yhteydessä, mihin kuoroon nykypäivänä liittyisi kaiketi hieman toisenkinlaisia hysteerikkoja jos moista alettaisiin puuhaamaan enemmän yksityiseltä pohjalta… Orion projektissa itse mukana ollut kuuluisa tiedemies ja visionääri Freeman Dyson on aprikoinut siitä kirjan kirjoittaneen tiedehistorioitsija poikansa George Dysonin mukaan seuraavaan tapaan: “Mitä me olisimme saaneet aikaan jos hallitus olisi antanut meille täyden tukensa 1959 kuten se teki samanlaiselle joukolle amatöörejä Los Alamosissa 1943? Olisimmeko me saavuttaneet tähän päivään mennessä halvan ja nopean kuljetusjärjestelmän, joka ulottuisi kaikkialle Aurinkokuntaan? Vai olemmeko onnekkaita kun unelmamme jätettiin koskemattomaksi?”

Titan

Tammikuinen Titan 2005 Maapallon aikaa

(Valokuvat: Markuksen ja Minnan kolttasivustoilta & Wikipediasta)

Report This Post