Monthly Archives: March 2006

Daniel Dennett Bysantin leipiin astuvan Elias Karlinin jäljillä

Monet minua hieman pidemmältä ajalta tuntevat henkilöt tietävät minun olleen memeetikko jo aivan moisen ajattelun sarastuksesta lähtien, minkä sektorin kiinnostuneisuuteni lienee tullut selväksi myös ainakin osalle tämänkin foorumini minua muutoin tuntemattomalle lukijakunnalleni johtuen aiheen jatkuvasta esilläpidostani. Olen myös usein tehnyt suorasanaisesti selväksi eräitä yleisiä korjausliikkeitä, joita memetiikka tarvitsee sekä osoittanut sen tulevia kehityssuuntia kuten toistaessani jälleen itseäni blogissani 28.10.2005 suositellessani Richard Dawkinsille että hän “soveltaisi konsistentimmin omaa ydinsanomaansa myös etiikan, taloustieteen ja politiikan saroille kuten minä sekä myöhemmin hieman vastaavasti Matt Ridley olemme tehneet ynnä näkisi uskontojen potentiaaliset symbioottiset puolet niiden valheellisuudesta huolimatta.” Edelleen olen vastaavasti puhunut geenien ja meemien välisistä suhteista esimerkiksi 23.11.2005 liittyen meemien erääseen keinoon valjastaa geenejä ja estää niiden meemien niihin panostuksella vapaamatkustamista erään havaintohenkilöni uskonnollisen infektion saannin erityistapauksen yhteydessä kertoessani hänen mielenrakenteestaan, “joka jälkikäteen ajatellen on vaikuttanut minusta ikäänkuin valmiiksi predeterminoituneelta kuin odottamaan sopivaa lahkoa, joka aktivoisi siitä moisen palvelijan, mitä olen pitänyt vain osin leikilläni jopa mahdollisena käytännön evidenssinä uskonnollisuudelle altistavien geenien olemassaolosta, joista on viitteitä ja joiden katson tunnetusti voineen kertyä ihmisiin ainakin uskonnollisten avioliittoinstituutioiden kautta esimerkiksi eurooppalaisen kristinuskon kontekstissä rippikoulujen kaltaisten ilmiöiden, jotka edellyttivät uskonnon omaksumista suvunjatkamisen edellytyksenä hyväksytyltä seurakunnan jäseneltä, mikä puolestaan voi olla käytännön esimerkki meemien harjoittamasta ihmisperimän jalostamisesta niiden omaan käyttöön osapuolten keskinäisessä köydenvedossa, joka saattaa joskus kääntyä parasiittimaiseksi suhteeksi suuntaan tai toiseen mutta myös saada symbioottisiakin muotoja niiden tukiessa toinen toistensa leviämistä evoluutiojatkumossa” Tämän päättyvän maaliskuun yhdeksäntenä päivänä taas mainitsin itsestäänselvyyden siitä että itse suosin tilanteita, “jossa uskonnot ovat enemmän yksilöä varten potentiaalisine kollektiivisten hyödykkeiden tuotantoineen niiden hänessä loisinnan sijaan” kuten esimerkiksi tilanne monesti on Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa, jossa valtiovalta on keskimäärin ohuempi kuin Euroopassa kollektiivisten hyödykkeiden ollessa usein kannattajista kilpailevien lahkojen omille seurakunnillensa ynnä joskus myös niiden mahdollisille uusille jäsenille eri asteisten ostrakismin ja ekskommunikaation muotojen optioiden avulla perin anarkokapitalistisesti tuottamia.

Viruksia

Jo pelkästään tässä kontekstissä lienee selvää että kiinnitin huomiota Helsingin Sanomissa 23.3.2006 olleeseen Jyrki Aleniuksen kirja-arvosteluun “Entä jos uskonto on selviytymisstrategia?” osin kaltaiseni memeetikon eli Daniel Dennetin tuoreesta kirjasta Breaking the Spell. Religion as a Natural Phenomenom. Arvostelun perusteella se pitää sisällään monia omille pitkäaikaisille mietteilleni hyvinkin paralleelisia asenteita, ajatuksia ja aihepiirejä niin geenien ja meemien yhteiselosta yleensä kuin myös kyseisen ilmiön kehityshistoriasta sekä niiden symbioosin mahdollisista erilaisista hyödyistä osapuolille olkootkin että arvostelun perusteella siitä löytyy kyllä kritisoitavaakin.

Dennett

Ensi tiistaina aloitan osapäivätyön asemapaikalla, josta minulle avautunevat jonkinmoiset kenties melko kiehtovatkin näköalat kauas ja samalla syvälle ortodoksisen kirkon maailmaan vivahteikkaine historiallisine ulottuvuuksineen sekä moisen moninaisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ynnä persooniin sen parissa aina minulle läheiseksi tulleelta vetäytyvän jään uurtamalta arktisten revontulten kruunaamalta jaetulta Koltanmaalta Bosporinsalmen aaltojen hyväilemään sitä välimerellisempään Konstantinopoliin saakka, minkä työn tarkemman sisällön suhteen tullen pysyttelemään vaitonaisena paitsi tietenkin asioissa, joissa sitä minulta erityisesti edellytetään niin myös seikoissa, jotka katson omaehtoisesti sellaisiksi että niistä on hyvä vaieta moraalin sekä sille alisteisesti yhteistyöpartneriuteni jatkumisen ja maineeni kantilta tarkastellen. Lisäksi johtuen välistä kenties hieman pieteetin rajoja koettelevista joskus osin kontroversiaaleistakin puheistani lienee myös varmuuden vuoksi vielä paikallaan tähdentää fraasia mukaillen että näkemykseni ovat omiani ja työnantajallani ei tule jatkossakaan olemaan suoranaisesti mitään tekemistä niiden kanssa.

Konstantinopolin piiritys

Kuvat viruksista, Daniel Dennetistä ja Konstantinopolin piirityksestä Wikipediasta

Report This Post

Kevätpäiväntasauksen katsaus

Näinä aikoina kun yö ja päivä ovat liki yhtä pitkiä sekä Aurinko on jo aloittanut planeetan pyörimisakselin napojen välisen Maapallon pinnalta katsottuna kiitonsa suoraan idästä yli kulttuurisfäärissä sijaitsevan taivaankannen kohti länttä välttäen fyysisen törmäyksen sitä kannattelevaan yhtä mytologiseen maailmanpylvääseen ainakin muualla kuin päiväntasaajalla tällä aikavyöhykkeellä jos se olisi sattunut kohoamaan sieltä materialisoituneena zeniittiin yksien palvoessa ehkä kissoja ja toisten yrittäessä saada kananmunia pysymään pystyssä toisella tapaa kuin legenda väittää Kristoffer Columbuksen moisessa onnistuneen voinen minäkin jälleen luodata ajallisesti lyhythorisonttisesti niin mennyttä kuin tulevaakin.

Kevätpäiväntasaus

En valitettavasti saanut syntymäpäivälahjakseni itselleni tai muillekkaan matkaa Enceladukselle mutta sen sijaan sain kylläkin hieman pääomaa, jonka sijoitin nopeasti rällästämiseen tavalla, joka sai minut viikonlopuksi, jolloin Turussa vieraili joukko tuttavapiirini erään fraktion väkeä ympäri Suomea lopulta välistä liiankin nuutuneeksi. Tulin tavanneeksi ennen heitä eräänä arki-iltana kaksi pariskuntaa, joista ensimmäinen oli väitetysti suomalais-komilainen puoliksi ortodoksinen ja jälkimmäinen ateistisagnostistinen puoliksi akateemisesti uskontotieteilevä, joten minun oli luontevaa keskustella näiden neljän eri henkilön kanssa hieman hiljan jututtamastani metropoliitta Johanneksesta ynnä jälkimmäisen pariskunnan kanssa vielä uumoilemastamme kristinuskon todellisesta historiasta sen erään pseudohistoriallisen populaarin nykyvariantin ohessa. Viikonloppuna tulin jutelleeksi myös kahden tässä nettipäiväkirjassani aiemminkin mainitsemani naisen kanssa, joista ensimmäinen oli kuulemma hiljan eronnut ja jälkimmäinen puolestansa toinen niistä henkilöistä, jotka saivat minut kirjoittamaan J.R.R.Tolkienin ideologisesta profiilista. Ensimmäisen ja heistä harvemmin tapaamani naishenkilön kohdalla lienee paikallaan vain sanoa että ilmeisesti meidän molempain ääneen viime vuonna ensimmäistä kertaa pidempään keskusteltuamme toisillemme vastavuoroisesti toteamasta pääteltävissä oleva seikka siitä että pidämme toisistamme pitää edelleen paikkansa. 🙂 Jälkimmäinen heistä taas taisi saada todistaa osin etanolin ja osin itsensä lietsomaa koomisen käyttäytymiseni melko harvinaista alalajia puheitteni tasolla. 😉 Viikonlopun parasta kirjallista antia oli Turun ulkopuolelta saapuneen tuttavani kirja The Law And Economics Of Irrational Behavior, jonka olin jo aiemmin lisännyt omaan amazon.com:in Listmania! kirjalistaani vaikka en vielä ollut saanut sitä edes käsiini.

L&E of irrational behavior

Lähitulevaisuuden ohjelmaani kuuluu paitsi niukasti eläminen niin myös erilaisia minitöitä sekä valmistautumista huhtikuussa alkaviin hieman suurempiin työtehtäviini ynnä muihin projekteihini. Siinä ohessa saatan käyttää jäljellä olevat viime jouluna saamani elokuvaliput esimerkiksi dokumentaaristen musiikkielokuvien puolelta Kenen joukoissa seisot teokseen 1970-luvun vasemmistolaisesta poliittisesta laululiikkeestä ja V niin kuin Verikostoon hieman toisenlaisen elokuvan saralta muodostaakseni niistä omat mielipiteeni. Muitakin ehdotuksia otan vastaan.

Kuvat Wikipediasta ja Amazon.com:ista

Report This Post

Ja syntymäpäivälahjakseni haluaisin…

Tänään Yleisradion radiouutiset kertoivat minullekkin Viron entisen presidentin Lennart Meren kuolleen ja astellessani myöhemmin Hämeenkatua pitkin kohti yliopistoa huomasin iltapäivälehtien lööppien kirkuvan Idols -laulukisan individualismista nationalistisempaan suuntaan olevien Euroviisujen Suomen edustajaksi valittuun hard rock -yhtye Lordiin liittyviä skandaaleja. Suomea taitamattomia ihmisiäkin sain vielä auttaa pankkiautomaatin käytössä mutta nyt on kuitenkin aika siirtyä hieman iloisempaan aiheeseen eli avittaa myös niitä tahoja, jotka kenties vielä tuumivat mitä ostaa minulle lahjaksi huomisen syntymäpäivieni kunniaksi! 😀

synttärikakku

Aloitan kolmella helpohkosti saatavilla olevalla lahjatoivekirjallani:

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n johtajan Risto E. J. Penttilän tuore kirja “Historian roolipeli – Pistoja menneeseen ja tulevaan” kiinnostaa minua nyt esimerkiksi siksi koska kaavailin itse taannoin
kirjoittavani hivenen sellaisista aiheista kuin historiassa esiintyvistä keskenään vuorovaikutteisista eriluonteisista rinnakkaisprosesseista lineaarisista syklisiin sekä kivi-paperi-sakset leikin kaltaisiin persoonien merkityksenkin siinä sivuttua omaa kiinnostuskenttääni.

Historian roolipeli

Steven D.Levittin ja Stephen J.Dubnerin kirja Freakonomics, joka hiljan suomennettiin nimellä Outoustalous soveltuisi hyvin Steven Landsburgin Armchair Economistini ja David Friedmanin Hidden Orderini täydennykseksi.

Outoustalous

Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi Kati-Claudia Fofonoffin koltannoksena, jota näytti olevan myynnissä ainakin yksi kappale Turun Akateemisessa kirjakaupassa olisi puolestansa konventionaalisesti söpö mutta aivan kelpo lisä kolttasektorini kokoelmiin.

Pikku prinssi koltaksi

Vaatetuksen puolelta tarvitsisin ainakin uudet housut ja ei kannettava tietokonekkaan olisi pahitteeksi kuten eivät ruoka, viini ja viehkot naisetkaan saatikka sitten nopea visiitti Saturnuksen Enceladus kuun suihkulähteiden äärelle sekä kernaasti myös sieltä takaisin. 🙂

Enceladus

Report This Post

Bysantin luottomiestä tapaamassa

Viime viikon perjantaina minulle tarjoutui melko yllättäen mahdollisuus palata ensimmäistä kertaa laajemmin Bysantin kulttuurin kaikujen pariin sitten jaetulta Koltanmaalta lähtöni ja käydä mielenkiintoisia keskusteluja myös hieman yleisemmällä tasolla potentiaalisten tulevien yhteistyöprojektiemme ohessa Suomen ortodoksisen kirkon emeritusarkkipiispa metropoliitta Johanneksen kanssa hänen kotonaan Vartiovuoren puiston kupeessa Suomen Turussa.

Monet hänen omat kommenttinsa ja havaintonsa nykypäivästä kielivät siitä että tämä nyt päälle kahdeksankymmenvuotias ja minua näin yli puolivuosisataa iäkkäämpi kaksinkertaisesti väitellyt mies oli henkisesti kenties monenkin odotuksiin nähden arvaamattoman terävän oloinen, mihin vireyteen kaiketi antoi oman lisänsä hänen yhä käymänsä mittava kirjeenvaihto yli valtakuntain rajojen. En ollut aiemmin tavannut itse henkilökohtaisen dialogin merkeissä kyseistä Bithynian eksarkkia ja näin näkemykseni hänestä oli muodostunut lähinnä tiedotusvälineiden ja kirjojen pohjalta päättelemästäni, yleisestä ortodokseihin liittyvästä tietämyksestäni sekä vielä ainakin pikanttina yksityiskohtana lähteiltään varmistamattomasta mielikuvastani siitä että hän olisi takaisin Turkuun muutettuaan vuonna 2002 tarjonnut muuttomiehillensä oluet likeisessä kapakassa, minkä arvelisin voivan pitääkkin paikkansa hänestä minulle viikonlopun porteilla välittyneen ihmistuntemuksen ynnä tätä hyödyntävän hänen rutiininomaiselta vaikuttaneen mukautumiskykyisen oloisen toisen huomioivan tai ainakin sitä alkuun viestittävän asenteensa valossa. Minulle hän totesi että ei ollut arvellutkaan minun olevan ortodoksi kerrottuani omaehtoisesti asian laidan omalla kohdallani, mistä minulta oli Sevettijärvellä tiedusteltu erään kaiketi puolestaan itse ortodoksiseen seurakuntaan kuuluneen koltan taholta. Trifon Petsamolaisen juhla oli Johannekselle tietenkin myös tuttu ja näin kykenimmekin keskustelemaan hivenen tuosta itsekkin osallistumastani kolttain pyhimyksen elokuun lopun vaeltavasta juhlasta, joka alkaa Suomeen nykyisin kuuluvasta Nellimistä ulottuen sieltä Sevettijärven kautta Norjan Neideniin eli suomalaisittain Näätämöön, jota metropoliitta taisi pitää virheellisesti koltankielisenä nimenä, mitä en kuitenkaan lähtenyt korjaamaan jo siksikään koska en itsekkään sen oikeaa nimeä koltaksi tainnut. En malttanut olla tiedustelematta Korkeasti Pyhitetyltä Johannekselta ortodoksisen maailman lähihistorian kirkkopoliittisista tapahtumista johtuen siitä että hän oli itsekkin vielä hiljan niihin ylätasolla vahvasti osallistunut kuulumalla Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Pyhään Synodiin, joka korkeimpana hallinnollisena elimenä päätti ja päättää sen asioista kutakuinkin samanarvoisten metropoliittojen kesken ekumeenisen patriarkka Bartolomeos I:n ohessa tämän toimiessa sen keulakuvana eli ainakin sen itsestään antama kuva on roomalais-katolilaisen kirkon maalliseen hierarkiaan nähden vähemmän johtajakeskeinen. Puhuimme esimerkiksi Konstantinopolin ja Moskovan patriarkaattien, ortodoksinen kirkkohan on siis jälleen kontrastissa roomalais-katolilaiseen kirkkoon sitä monikeskuksisempi, välisistä kamppailuista Viron ortodokseista niinä aikoina kun hän itse paimensi ainakin osaa sikäläisistä ortodokseista. Edelleen kyselin häneltä suomalaisten ortodoksien keskuudessa esiintyneistä pyrkimyksistä erota Konstantinopolin patriarkaatista ja muodostaa heistä oma hallinnollisesti riippumaton autokefaalisen statuksen omaava ortodoksinen kirkkokuntansa. Johannes kertoi onnistuneensa torpedoimaan nämä pyrkimykset antaen minulle syyksi sen että hän oli katsonut paremmaksi että Suomen ortodoksit eivät jäisi yksin, mitä kommentoin hänelle heti ilmeisenä nopeana heittona toteamalla moista argumenttia käytetyn analogisesti syynä myös Suomen NATO-jäsenyydelle jättäen kuitenkin mainitsematta että autokefaalinen kirkkokunta voisi toisaalta jättää heidät kamppailevien patriarkaattien taistojen ulkopuolelle mahdollisesti kenties kelvoksi kompromissiksi vaikkapa Viron ortodoksien tapauksessa ynnä sen seikan että itse olen taipuvainen suosimaan tilanteita, jossa uskonnot ovat enemmän yksilöä varten potentiaalisine kollektiivisten hyödykkeiden tuotantoineen niiden hänessä loisinnan sijaan… Myöhemmin mieleeni juolahti että tuossa asiassa hän tosiaan oli näin ollut muistelmiensa nimen veroinen: Bysantin luottomies. Sain häneltä myös nähdäkseni valokuvia Konstantinopolin patriarkaatin Pyhän Synodin hermokeskuksesta, josta hänelle oli kuulemma kerrottu sen kotisivujen vaativan ilmeisesti lisää panostusta, mikä liittyikin siihen ainoaan asiaan, missä huomasin hänen olevan ajalta ennen tietotekniikan arkipäiväistymistä, minkä suhteen hän puolustautui minulle sanomalla että ei ole joutunut tietokoneiden käyttöä koskaan omien avustajiensa taitojen vuoksi opettelemaan kysellen kiinnostuneena minulta itsestään löytyvästä materiaalista WWW:stä. Turkin valtiovalta suhtautuu Johanneksen mukaan tänäkin päivänä negatiivisesti patriarkaattiin kuten muihinkin vähemmistöihin, mitä hän ei pitänyt mielekkäänä toimintana sen omalta kannalta ainakaan sen väitetyn Euroopan Unioniin pääsemis pyrkimyksensä kantilta ajatellen. Keskustelumme kääntyi myös Johanneksen yhä kerran vuodessa tapaamaan hänen vanhaan roomalais-katolilaiseksi kääntyneeseen opiskelutoveriinsa, joista ajoista hän saattaa kuulemma itse vielä kirjoittaa kirjankin, Johannes Salmiseen, joka on monissa omissa kirjoissaan esitellyt omaa viehtymystaan Bysanttia kohtaan ja jonka asennetta siihen metropoliitta sanoi minulle pitävänsä ehkä hieman liiankin kritiikittömänä sekä kertoi tämän suhtautuneen ilmeisesti hieman nuivasti roomalais-katolilaisen kirkon päätökseen viime vuosisadalla alkaa käyttää enemmän kansankieltä omissa menoissansa. Urheilumieheksi Johannes Salmisen metropoliitta ystävä ei tunnustautunut mainiten aiemmin tehneensä lähinnä pitkiä kävelyretkiä hieman minun laillani ja kertoi eräänä hauskana juttunaan katselleensa taannoisten olympialaisten avajaisten taiteellista osuutta kun joku hänen ystävistään soitti todeten tälle tietävänsä että nyt hän ei ainakaan ole television äärellä… Tämä avasi minulle ehkä epäoikeutetun, johtuen Johanneksen aktiviteeteista muilla sektoreilla, assosiaation usein väitettyyn idän kirkkojen passiivisempaan ihmisideaaliin kontrastissa läntisiin veljiinsä, mistä ehkä oikeutetusti olen pitänyt eräänlaisena osittaisena esimerkkinä ortodoksien ikonien funktiota muovata käännettyine perspektiiveineen ihmisluonnetta kuvaamiensa pyhimysten kaltaiseksi verrannollisen suuntaisesti yksilön yläpuolelle asettumisineen kyseisten kirkkojen kytkeytymiselle välistä historiallisesti sellaisiin valtiovaltoihin, joille yksilö on näyttäytynyt keskimäärin oksidentaaliin maailmaan nähden enemmän vähäpätöisen hallintoalamaisen muodossa. Kullan ja hopean hohtoiset ikonit koristivat yhä lukuisina emeritusarkkipiispan kotia, jonka ikkunasta näkyi Vartiovuoren puiston toisella puolella häämöttävä Venäjän Turun pääkonsulaatti luoden näin ikäänkuin symbolisen ortodoksisen maailman pienoisosakuvan omine jännitteineen, joiden kupeessa olevassa Luostarinmäen käsityöläismuseossa hän avannee piakkoin heidän pääsiäistapojaan esittelevän näyttelyn. Monenlaista muutakin esineistöä hänen luotaan yhä löytyi arvatenkin niihin liittyvien kiehtovienkin tarinoiden kera vaikka metropoliitta olikin lahjoittanut suuren osan elämänsä aikana hänelle päätyneistä tavaroista Kuopion ortodoksiseen kirkkomuseoon. Hän itse kiinnitti huomiotani sitä kuitenkaan esille ottamatta lähtiessäni omistamaansa vanhaan raamatun näköispainokseen ja omiin silmiini puolestaan osui kirja, joka saattoi esitellä itseäni kiinnostavaa Kreikan miltei mikrovaltiomaista Athoksen autonomista luostariyhteisöä. Kutakuinkin sellainen oli moninaisesti mielenkiintoinen ensimmäinen visiittini Wilho Rinteen luo, jonka voisi ehkä kauas historiaan kurottaen sanoa toiminnallaan, positiivisesti tai negatiivisesti, estäneen vuoden 1054 kirkkofission myöhäisen pohjoisen toisinnon, minkä jälkimainingeissa saatan osallistua tänä iltana kohdemainostettuna uskontotieteilijöiden kekkereihin.

Johannes2

Kirjoituksen valokuvat Korkeasti Pyhitetystä Nikean metropoliitasta ja Bithynian eksarkista, emeritusarkkipiispa Johanneksesta eli Johannes Wilho Rinteestä Ortodoksi.net:istä

Report This Post

Humalistonkadun Monk

Ilta-Sanomat esitteli koko eilen päättyneen helmikuun ajan sarjakuvaosiossaan Kuukauden kotimaisena Mika Lietzén näkemystä omasta kotikadustansa eli Turun Humalistonkadusta. Tänään tuo pienimuotoista nousua viime aikoina elänyt kulkuväylä saa elävöittäjäkseen uusvanhan yrittäjän kun Dynamon omistajana profiloitunut Jussi Lehtinen saapuu sille kolmannen kerran avaten entisen elokuvateatteri Dianan tiloihin kaupungin ainoan jazzklubin. Käynen itsekkin illalla vilkaisemassa kyseistä luullakseni Thelonious Monkin mukaan nimettyä paikkaa.

Monk

Report This Post