Monthly Archives: July 2006

Erään kirjan tarina Konstantinopolin kaikuineen

“Voi! Koko maailman niin hyvin tuntema Pyhän Sofian kirkko, jossa kerran palveli yhdeksänsataa pappia, tuo jaloilla kivillä vuorattu ihailtava rakennus, on nyt sulttaani Mehmetin armoilla, ellei se ole jo raunioina. Munkkien kammiot ja pyhimysten kappelit muuttuvat porttoloiksi. Jalo Konstantinopoli tuhoutuu – elleivät turkkilaiset ota sitä pääkaupungikseen kristikunnan vielä suuremmaksi kiroukseksi. Loistava Kreikka, loppusi on tullut! Kenet onnettomuutesi säästäisi tuntemasta syvintä surua?”

Kirjoihin liittyvät tarinat eivät tunnetusti aina rajoitu vain niiden kansien väliin vaan joskus yksittäisellä lukijalla voi olla kerrottavanaan mielenkiintoinen tarina niistä vaiheista joiden kautta kirja on hänen käsiinsä päätynyt ja toisinaan nuo tarinat saattavat vielä sekoittua sekä toisiinsa että muihinkin kertomuksiin näin laajempia horisontteja avaten. Viime perjantaina astuttuani Turun keskustaa hellineestä pienestä kesäsateesta Brinkkalan pihan Kirjakahvilaan katsoin minun ja mukanani olleen signeeratun kirjan tarinan kytkentöineen olevan sellaisen että arvelin moisen olevan kertomisen arvoisen myös paikan sadepäivän kynttilöitä tuolloin sytyttäneelle työntekijättärelle. Kävin lyhyesti referoiden hänelle lävitse Helsingin Sanomien kolumnistin kriittisellä kirjoituksellaan Turkin tilanteesta ja sen hallituksen käymistä neuvotteluista Euroopan Unionin kanssa avannutta keskustelua, jonka seuraavan minun näkemäni puheenvuoron käytti Turkin Suomen suurlähettiläs kuvaamalla vastineessaan maansa kehitystä kolumnistia myönteisemmin. Mainitsin kyseisestä vastineesta omalle Konstantinopolin kontaktilleni tietoisena tämän tyytymättömyydestä oman organisaationsa asemaan Turkissa kysyen samalla aikooko hän kenties itse nyt reagoida kirjoitukseen, mihin hän ei katsonut aiheelliseksi ryhtyä arvellen oman suoranaisen julkisen sekaantumisensa asiaan voivan pikemminkin tuottaa heille enemmän haittaa kuin hyötyä. Pian tämän jälkeen Suomen Euroopan Unionin tuoreen puheenjohtajuuden aamunkoitteessa legenda Lontoosta puuttui asiaan. Yleisradion eläkkeellä oleva erityiskirjeenvaihtaja Erkki Toivanen nimittäin vastasi suurlähettilään kirjeeseen tuoden siinä julkisesti esille Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin ongelmia alkaen Turkin hallituksen vuonna 1971 sulkemasta Halkin pappisseminaarista patriarkaatin heikkoon omaisuuden suojaan sekä ehdotti jopa, luultavasti monitarkoituksellisesti, että Turkin hallitus voisi palauttaa kristityille nykyään museona toimivan Hagia Sofian kirkon. Bysantin luottomiehen työtehtäviin kuuluu heidän maailmansa pohjoisen sektorin tapahtumien raportointi Konstantinopoliin, mistä johtuen käännätin Toivasen kirjoituksen heitä varten yleisemmin ymmärretylle kielelle, josta tätä itseäänkin informoitiin Lontooseen ja ei aikaakaan kun postitse saapui minunkin käsiini hänen omistuskirjoituksella varustettu kirjansa Eurooppalaisuuden rajoilla. Esitykseni tuosta tarinasta vaikutti saavan osaksensa ehkä itse tarinaa suopeamman vastaanoton sen kuulijattarelta ja osin tuon myönteisen palautteen vuoksi kerroin sen myös seuraavana lauantaina soveltuvasti pian uudet saunatilat kantensa alle saavan ravintolalaiva Merihelmen eräälle työntekijättärelle, joka puolestansa paljastui itse nyt myös Hagia Sofian kävijättäreksi.

Hagia Sofia

Alkusitaatti Erkki Toivasen kirjasta Eurooppalaisuuden rajoilla Enea Silvio Piccolominin, joka myöhemmin tultiin tuntemaan myös paavi Pius II:na, kirjeestä 12.7.1453 ja loppukuva Hagia Sofiasta Wikipediasta

Report This Post