J.R.R.Tolkienin ideologinen profiili: Roomalais-katolilainen protoanarkokapitalisti?

Lyhyen ajan kuluessa olen kiinnittänyt huomiota keskusteluissani kahden eri opiskelijatar tuttavani kanssa, joiden taustalta pitäisi yhteenlaskettuna löytyä niin yhteiskuntatieteellisiä kuin humanistisiakin opintoja filosofiasta ja poliittisesta historiasta kirjallisuustieteeseen, siihen että he molemmat vaikuttivat sangen tietämättömiltä kuulun ja heidän itsensäkin kuitenkin suosiman fantasiakirjailija John Ronald Reuel Tolkienin (1892-1973) ideologisesta profiilista, minkä väittäisin valitettavasti olevan yleisemminkin yhä aukkona ainakin monien suomalaisten sivistyksessä jopa siitä huolimatta että Peter Jacksonin Taru Sormusten Herrasta trilogian taannoisen filmatisoinninkin läpi moinen piirtyi yleisölle lopulta sangen selkeästi. Tolkienin trilogian keskeisenä teemana on tietenkin lordi Emerich Edward Dalberg Actonin (1834-1902) lentävä lause siitä, miten valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti, joka ilmentää roomalais-katolilaisen lausujansa omaa klassisen liberalismin sävyttämää maailmankuvaa. Näin ei olekkaan aivan tuulesta temmattua sanoa Tolkienin tuoneen eepoksineen actonilaisen 1800-luvun ajatusmaailman 1900-luvun lohikäärmeiden maille hieman vastaavasti kuin Jackson puolestaan toi myöhemmin Tolkienin niistä loihtimat visiot 2000-luvun elokuvamaailmaan. Monet likellä klassista liberalismia olevat tahot kulminoivat ajattelunsa enemmän tai vähemmän heille lähtökohtaiseen poliittiseen periaatteeseen yksilönvapauden kunnioittamisesta korkealle väkivaltaan pohjautuvia interventioita vastaan tapahtui se sitten jonkin enemmistön, vähemmistön tai aatejärjestelmän nimissä katsoen moisten vähintäinkin helposti kääntyvän tuloksiltaan haitallisiksi myös tarkoitusperiltään omasta mielestään hyväntahtoisten tahojen toteuttamina, mistä eräänä standardi esimerkkinä mainittakoot minimipalkkojen noston markkinoilla vaivaisten auttamiseksi valtion mahtikäskystä aiheuttama efekti työttömyydelle palkkaamisen tullessa sen myötä kannattamattomammaksi, joka puolestaan voi lisäksi vielä vähentää potentiaalista kilpailua yritysten välillä heijastuen siten myös kuluttajien suuntaan unohtamatta moisen valvontakustannuksia jne… Tolkien kertoo omissa kirjeissänsä vallalla olleen jo pelkästään sanana hänen kertomuksissaan pahaenteisen kaiun ja sormusta voitavan haluttaessa käyttää allegoriana siitä mihin kaikki pahan voimien torjuntayritykset voimaa hyväksikäyttäen lopulta johtavat. Sormusten Herransa läpikolunneet muistanevat miten sen alkutaipaleella Frodo yrittää tarjota Valtasormusta velho Gandalfille, joka kieltäytyy siitä pelätessään tulevansa sen myötä itse Mustan Ruhtinaan kaltaiseksi, mikä toistuu myös haltija kuningattaren kohdalla. Päinvastoin kuin nämä kaksi Saruman puolestaan haluaa liittoutua voiman kanssa tavoitteidensa saavuttamiseksi kuten eräät muinaiset hallitsijat aikoinaan tekivät sillä seuraamuksella että heistä itsestänsä tuli lopulta sormusaaveita ja siten pahan palvelijoita…

Ei pidä myöskään unohtaa että niin lordi Acton kuin Tolkienkin olivat molemmat myös roomalais-katolilaisia, mikä sävyttää Sormusten Herrankin universumia, mistä Tolkien kertoo itse suoraan kirjeessään englantilaiselle jesuiitta isä ystävälleen Robert Murraylle todetessaan tälle trilogiansa olevan perustavanlaatuisesti uskonnollinen ja roomalais-katolilainen teos aluksi tiedostamattomalla tasolla mutta trilogian tarkastusvaiheessa jo avoimen tiedostetusti. “Kristillisen klassisen liberalismin” edustajat tietenkin painottavat omissa uskontulkinnoissaan “Ken miekkaan tarttuu – Se miekkaan sortuu” tyyppisiä Raamatun kohtia kuten arvatenkin tapahtui niin Actonin kuin Tolkieninkin kohdalla. Ihminen on myös syntiinlankeava olento roomalais-katolilaisen kristillisen teologian mukaan ja Tolkienin kertomuksessa lankeamista sormuksen pauloihin todella myös tapahtuu tarinan toimijoiden synnillisemmän puolen saadessa vallan. Max Weberin näkemykset ja hänen kuulu kirjansa Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki heittävät tietenkin oman varjonsa keskusteluihin klassisen liberalismin ja roomalais-katolilaisuuden suhteesta mutta toisenkinlaisia näkemyksiä asiasta on esitetty, joista katson tässä mielekkääksi nostaa esiin Murray Newton Rothbardin keskenjääneessä taloustieteen aatehistoriaa käsittelevässä toistaiseksi hankalasti saatavilla olevassa kirjatrilogiassaan esittämät tulkinnat. Rothbard, joka itse piti itseään sekä ateistina että anarkokapitalistina, hyökkäsi siinä Adam Smithin hänestä ylikorostettua asemaa klassisen liberalismin aatehistorian pyhimysten joukossa vastaan pitäen tämän Kansojen varallisuudessa esittämiä näkemyksiä esimerkiksi työn itseisarvollisuudesta tienä, joka lopulta johti marxilaiseen työnarvonteoriaan, mikä Rothbardista aiheutui tämän kalvinistisesta työtä ylikorostaneesta kulttuurikontekstistä. Hänen sijaansa Rothbard nosti esiin esimerkiksi Smithiä varhaisemmat espanjalaiset Salamancan myöhäisskolastikot, joiden hänestä Smithiä subjektiivisempaa arvoteoriaa hän juhlisti. Eräässä kirjeessänsä 18.3.1990 Rothbard katsoo kristinuskon ja eritoten sen roomalais-katolilaisen haaran tuottaneen myönteisiä asenteita klassisen liberalismin kehittymisen kantilta antaessaan opissansa ihmisyksilölle arvon sekä jumalan kuvana että jumalan ihmiseksi tulemisessa todeten myös John Locken kehittäneen hänestä tosiasiassa eteenpäin skolastikkojen aristotelistomistiselta pohjalta muovaamia “luonnonoikeusteorioita“, jotka sitten vaikuttivat Yhdysvaltojen syntyprosessin aatteelliseen taustaan. Henkilökohtaisesti voisin sanoa suhtautuvani kutakuinkin myönteisesti Rothbardin tapaisesti joihinkin Smithin käsityksiä subjektiivisempiin arvoteorioihin mutta toisaalta taas evolutionäärisenä eudaimonistina saatan myötäillä kenties enemmän joitakin Smithin moraalifilosofisia kantoja sympatian sisältymisineen ihmisyksilön preferensseihin kuin Rothbardin The Ethics of Libertyssä esittämiä käsityksiä, joilla hän katsoo kaiketi itse asettuvansa skolastikkojen ohessa Hugo Grotiuksen ja Samuel von Pufendorfin kaltaisten hahmojen rinnalle omine “luonnonoikeuksinensa.”

Tästä rothbardilaisen aatehistorian yleiskatsauksesta pääsenkin kipuamaan kätevästi kohti nykypäivää ja Hans-Hermann Hoppea, joka esittelelee itsensä, kenties tosin ei aivan vailla pientä pilkettä silmäkulmassansa, osaksi viimeistään espanjalaisista myöhäisskolastikoista versonnutta ja myöhemmin niin kutsutussa “itävaltalaisessa taloustieteen koulukunnassa” kukoistanutta aatteellista traditiota ja jonka omaa suhdetta Rothbardiin olen aiemmin itse tullut verranneeksi leikkisästi ja kuvaavasti
Don Rosan suhteeseen Carl Barksiin. Hoppe kutsuu itseään myöskin anarkokapitalistiksi vaikka suosiikin mieluummin termiä “luonnollinen järjestys”, joka heijastanee ainakin osin hänen moraalifilosofiansa tai sellaisen karikatyyrin pohjautumista “rothbardilaiseen luonnonoikeuteen”, jonka muotoutumisen yhtenä taustatekijänä lienee myöskin ollut Rothbardin välirikko Ayn Randiin. Kirjassansa Democracy The God that Failed Hoppe antaa suuren arvon Rothbardin työlle mutta kritisoi tätä tämän hänestä sokeasta pisteestään demokratian suhteen ja liian pehmeästä asenteesta sitä kohtaan kuin mikä tosiasiassa olisi konsistenttia rothbardilaisen anarkokapitalismin omastakin näkökulmasta katsottuna. Vastaavalta perustalta omine lisukkeinensa hän sekä esittää valtavirtaan nähden revisionistisen näkemyksen siitä että keskenään asukkaista ja sijoittajista kilpailevien pikkukuningaskuntien maailma olisi järjestyksenä demokraattista parempi että myös tulkitsee olemassaollutta historiaa tästä näkökulmasta olkootkin että anarkokapitalistisempi järjestys olisi hänestäkin vielä tietenkin niitäkin parempi, minkä lisäksi hänen kontroversiaaliseen agendaansa kuuluu myös pyrkimys lähentyä konservatiivien suuntaan. Tätä kontekstiä vasten onkin sitten mielenkiintoista siteerata paljastavasti suoraan Tolkienia ensin seuraavasti: “En ole demokraatti vain jotta nöyryys ja yhdenvertaisuus hengellisinä periaatteina turmeltuisivat yrityksessä mekanisoida ja muodollistaa ne sillä seuraamuksella että me emme saisikaan pienuuden ja nöyryyden maailmaa vaan suuruuden ja ylpeyden maailman kunnes jokin örkki saa valtasormuksen – ja me saamme orjuuden.” Ja sitten vielä uudelleen tuota hobittien pienyhteisöstä ristiretkelle Valtasormuksen tuhoamiseksi puolituisensa lähettänyttä professoria:
“Minun poliittiset näkemykseni kallistuvat yhä enemmän kohti anarkismia (filosofisesti ymmärrettynä, tarkoittaen sääntelyn poistoa, ei ihmisten heittelyä pommeilla) – tai ei-perustuslaillista monarkiaa. Minä voisin vangituttaa kenet tahansa, joka käyttää sanaa valtio (muissa merkityksissä kuin tarkoittaen sillä englantilaisten asuttamia alueita asukkaineen …) ja sanojen perumiselle suodun mahdollisuuden jälkeen teloittaa heidät jos he pysyisivät uppiniskaisina!” Näin ollen ei ollutkaan ihme että hoppelaiset roomalais-katolilaisuuteen kallellaan olevat ainakin kvasikulttuurikonservatiivisesti orientoituneet “paleolibertaristit” intoilivat Peter Jacksonin elokuvatrilogian ilmaantumisesta teattereihin muutamia vuosia sitten.

Avoimesti ensi jouluna elokuvateattereihin tulevan C.S.Lewisin Narnia kirjasarjan kristillinen agenda on ollut Suomessa tunnetumpi kuin Tolkienin näkemykset osittain johtuen siitä että hän on kirjoittanut suoranaisestikin kristinuskoon liittyviä kirjoja ja koska hän suosi avoimempaa julistusta kuin Tolkien, joka pitikin tämän tuotantoa luonteeltaan liian propagandistisena. Kiintoisaahan on sekin että Tolkien ainakin rekristillisti ystävänsä Lewisin vaikkakaan ei saanutkaan tästä roomalais-katolilaista vaan protestantin vain ja että myös Lewisin näkemykset olivat myötäsukaisia klassisen liberalismin suuntaan. Poliittisesti toisenlaisten fantasiakirjailijoiden suunnaltakin on tietenkin esitetty kritiikkiä Tolkienin suuntaan esimerkiksi Elric saagan kirjoittajan Michael Moorcockin taholta, joka aikoinaan tapasikin itse sekä Tolkienin että Lewisin. Suomessakin suosittu
Ursula Kroeber Le Guinkin Maameren tarinoineen, josta on hiljan filmatisoitu minisarja Sormusten Herrastakin suosion myötä,
lienee hyvä mainita tarkasteltaessa näin lohikäärmeiden maiden aatteellisia virtauksia toteamalla hänen tuoneen tuotannossaan esiin ainakin taolaisia, anarkistisia, feministisiä ynnä kai jungilaisia teemoja. Itseäni on aina kummastuttanut joidenkin ihmisten osoittama sokeus fiktion puolella ilmeneville aatteellisille positioille ja sen mailla yhtälailla käytäville ideologisille kamppailuille, johon seikkaan tämän juttuni luulisi tuovan hieman lääkitystä kovakalloisemmallekkin.

“One Ring to rule them all, One Ring to find them.
One Ring to bring them all and in darkness bind them
In the land of Mordor, where the shadows lie.”

Tolkien -J.R.R.Tolkien

Omistan tämän kirjoitukseni sen alussa mainitsemalleni kahdelle naiselle.

Report This Post

10 thoughts on “J.R.R.Tolkienin ideologinen profiili: Roomalais-katolilainen protoanarkokapitalisti?

  1. elikar

    Kiitos kannustuksesta ja kritiikistä. Minua on monesti ennenkin moitittu, kaiketi ihan syystäkin, lukijoideni tai kuulijoideni kantilta usein liian pitkiksi venyvistä ilmauksistani, jotka soveltunevat paremmin omaan sisäiseen monologiini kuin kommunikointiin tai vaikkapa tiedon jakamiseen muiden ihmisten suuntaan.

    Report This Comment

  2. mikkoellila

    Tietämättömyys Tolkienin ideologisesta taustasta on tosiaan yllättävän yleistä, samoin kuin tietämättömyys Tolkienin tuotannon taustalla olevista mytologisista arkkityypeistä.

    Useimmat Tolkien-fanit ovat idiootteja, jotka lukevat Tolkienin kirjoja vain jonain Harry Potterin tyylisinä hauskoina lastenkirjoina.

    Useimmat Tolkien-fanit eivät tiedä, että

    – sormustematiikka on kopioitu Nibelungenliedistä (via Wagnerin Ring-tetralogia)

    – Keskimaa on skandinaavinen mytologinen käsite; ihmisten maailma Midgård on jumalten maailman Asgårdin ja jättiläisten maailman eli helvetin (Jotunheim) välissä

    – Silmarillion sisältää Kalevalasta kopioitua kamaa, mm. Ilmatar -> Iluvatar

    jne. jne. jne.

    * * *

    Tolkien-fanikulttuuri on roskaväen massakulttuuria, johon tällaiset yleissivistykseen kuuluvat perusasiat eivät mahdu. Itse tiesin ylläolevat jutut jo 9-10-vuotiaana lukiessani Hobitin ja Sormusten herran, mutta olen havainnut monien Tolkien-fanien olevan autuaan tietämättömiä näistä perusjutuista vaikka kolmikymppiseksi asti. Tolkien-fanit lukevat kirjojaan kymmeniä kertoja lävitse tajuamatta niiden pointteista paskaakaan; he opettelevat ulkoa repliikkejä ja juonenkäänteitä, pelaavat JRR:n tuotantoon perustuvia roolipelejä, kuluttavat valtavasti aikaa tähän harrastukseensa, edelleen tajuamatta siitä yhtään mitään. Jotenkin surullista ja säälittävää.

    Report This Comment

  3. elikar

    Kiitokset Mikko Ellilälle hänen tervetulleista ja oman käsitykseni mukaan myös oikeista tiedoistaan liittyen Tolkienin lähteisiin ynnä havainnoistaan Tolkien-fanikulttuurista.

    C.S.Lewisista & Narniasta innostuneita tahoja saattaa puolestaan kiinnostaa Anna Amnellin pitämä niihin liittyvä blogi: http://narniassa.vuodatus.net

    David D.Friedmankin kirjoitti lyhyesti viime perjantaina omassa blogissansa http://daviddfriedman.blogspot.com Narniasta todeten sen kristillisen perusvireen olevan myönteistä hänenkin kaltaisilleen ateisteille sikäli että kirjan lukijoilleen loihtiman fiktiivisen maailman avulla voi kenties yrittää paremmin ymmärtää sellaisia ihmisiä, joiden oma maailmankuva on Lewisin näkemysten kaltainen vaikka itse ei moisia hyväksyisikään. Lisäksi Friedman tiedusteli omilta lukijoiltaan muista vastaavaan tapaan erilaisia maailmankuvia esittelevistä kirjoista,
    joista itse otin omassa kirjoituksessani jo esiin esimerkiksi
    Ursula Le Guinin tuotantoa. Arvatenkin ensi vuonna ilmestyväksi
    tarkoitettu Friedmanin oma fantasiakirja Harald pyrkii melkoisella todennäköisyydellä vähintäinkin vastaavasti esittelemään hänen
    näkemyksiään ellei sitten peräti toimimaan jälleen myös
    Troijan puuhevosena senkin alan harrastajien suuntaan: http://www.daviddfriedman.com/harald/Harald.html

    Report This Comment

  4. elikar

    1 Jokaisen on ensisijaisesti ja pääasiallisesti huolehdittava omista asioistaan, niin kuin stoalaiset filosofit sanoivat, ja jokainen onkin varmasti joka suhteessa sopivampi ja kykenevämpi pitämään huolta itsestään kuin kenestäkään muusta. Jokainen tuntee omat mielihyvänsä ja murheensa herkemmin kuin toisten ilot ja surut. Omat tuntemukset ovat alkuperäisiä tuntemuksia, tuntemuksemme toisten tunteista on noiden tunteiden heijastus tai vastakaiku mielessämme. Ensiksi mainittua voi sanoa itse asiaksi, jälkimmäistä sen varjoksi.
    2 Jokaisen itsensä jälkeen ovat hänen oman perheensä jäsenet, ne jotka tavallisesti asuvat samassa talossa hänen kanssaan, hänen vanhempansa, lapsensa, veljensä ja sisarensa luonnollisesti kunkin lämpimimmän hellyyden kohteita. Hänen käyttäytymisellään on luonnollisesti ja tavallisesti suurin vaikutus heidän onneensa, menestykseensä tai vastoinkäymisiinsä. Hän on tottunut suhtautumaan heihin myötätuntoisesti, tietää hyvin miten eri asiat vaikuttavat heihin, ja hänen heihin kohdistuva myötätuntonsa on paljon täsmällisempää ja lujempaa kuin se voi olla enimpien muiden ihmisten suhteen. Lyhyesti sanottuna: se on lähinnä hänen omia tuntemuksiaan.
    3 Tämä myötätunto ja sille perustuvat tunteet ovat luonnostaan vahvemmin suuntautuneet lapsiimme kuin vanhempiimme ja ensin mainittuihin kohdistuva hellyys näyttää yleensä tehokkaammalta voimanlähteeltä kuin jälkimmäisiin kohdistuva arvostus ja kiitollisuus.

    – Adam Smith Moraalituntojen teoriassaan (1790) Matti Norrin käännöksen mukaan, jossa sitaatissa minä näen sekä oikeansuuntaisia indivisentrisiä elementtejä että havaintoja “geenin itsekkyyden” prinsiipin mukaisista ihmisen preferensseistä evolutionääriseltä kantilta tarkasteltuna olkootkin että katson myös aiheelliseksi todeta oman kriittisyyteni monessa muutoin Smithin esiintuomia stoalaisia kohtaan.

    Adam Smithin Moraalituntojen teoria:
    http://en.wikipedia.org/wiki/The_Theory_of_Moral_Sentiments

    http://www.amazon.com/gp/product/1573928003/qid=1136214712/sr=8-3/ref=pd_bbs_3/002-3252069-6478414?n=507846&s=books&v=glance

    Report This Comment

  5. Patrick

    Olen lukenut aiemminkin anarkokapitalistien väitteen siitä, että “Taru sormusten herrasta” olisi anarkokapitalistinen fantasia, koska siinä tuhotaan vallan väline, mahtisormus. Jottei totuus unohtuisi, se oli vain osa retkikunnan tehtävää. Sen lisäksi että he tuhosivat rajoittamattoman vallan symbolin, he nostivat valtaistuimelle kuninkaan, rajoitetun vallan symbolin.

    Tolkienin ihanne ilmeisesti oli kuitenkin hobittien asuttama unelias ja rauhallinen Kontu, jossa tärkein virkamies oli Järin Möyremän pormestari, joka valittiin joka seitsemäs vuosi, ja jonka tehtäviin oli yhdistetty postimestarin ja pääkonnavahdin (=ylikonstaapelin) virat. Hänen alaisuudessaan toimivat lähetit eli postiljoonit sekä konnavahdit eli poliisit. Muita julkisia virkoja ei Konnussa ollutkaan.

    Report This Comment

  6. elikar

    Patrick kirjoittaa:

    “Olen lukenut aiemminkin anarkokapitalistien väitteen siitä, että “Taru sormusten herrastaâ€? olisi anarkokapitalistinen fantasia, koska siinä tuhotaan vallan väline, mahtisormus. Jottei totuus unohtuisi, se oli vain osa retkikunnan tehtävää. Sen lisäksi että he tuhosivat rajoittamattoman vallan symbolin, he nostivat valtaistuimelle kuninkaan, rajoitetun vallan symbolin.

    Tolkienin ihanne ilmeisesti oli kuitenkin hobittien asuttama unelias ja rauhallinen Kontu, jossa tärkein virkamies oli Järin Möyremän pormestari, joka valittiin joka seitsemäs vuosi, ja jonka tehtäviin oli yhdistetty postimestarin ja pääkonnavahdin (=ylikonstaapelin) virat. Hänen alaisuudessaan toimivat lähetit eli postiljoonit sekä konnavahdit eli poliisit. Muita julkisia virkoja ei Konnussa ollutkaan.”

    Totuuden ystävänä minun lienee paikallaan todeta ensinnäkin että päinvastoin kuin Patrick tässä lyhyessä vastineessaan kirjoitelmaani antaa
    virheellisesti joko tahatta tai sitten tahallisesti ymmärtää tai ainakin moisen tulkintavirheen mahdollisuus sen perusteella on sangen ilmeinen niin anarkokapitalistista ideologista positiota likellä olevien tahojen tarkoituksena ei lähtökohtaisesti tietenkään ole tuhota “lakia ja järjestystä” vaan tuottaa niitä entistä paremmin sinänsä liberalistisen perustuslaillisuuden hengen mukaisesti mutta esimerkiksi monosentrisen valtion perustuslakituomioistuimen puutteet senkin toteutuksessa
    terävästi nähden ja parempia toteutustapoja mahdollisuuksien mukaan sillekkin enemmän markkinapohjalta tarjoten kuluttajien toiveet siten paremmin huomioiden.

    Itse en kirjoitelmassani kutsunut Tolkienia varsinaiseksi anarkokapitalistiksi vaan “protoanarkokapitalistiksi” tuoden siinä esille sellaisia seikkoja, jotka tukevat moista määritelmää kuten suoran sitaatin lähteineen häneltä itseltään siitä miten hänen omat poliittiset näkemyksensä lähenevät joko liberalistisesti ymmärretyn anarkian tai rajoittamattoman kuningasvallan kannattajuutta, jollaisten mielekkäästä synteesistä ei ole kovinkaan pitkä matka ajatukseen vapaaehtoisista asukkaista & sijoittajista kilpailevien pikkukuningaskuntien maailmaan olkootkin että silläkin on puutteensa asiakkaiden kantilta, joille vieläkin turvallisempia ratkaisuja sen pohjalta kuitenkin voisi kehittyä.

    Pienyhteisö Konnun rakenne organisatorisesti unohtaen sen mahdolliset informaaliset mekanismit lienee kuitenkin kutakuinkin Patrickin esittämän lainen ja soveltuu hyvin itse aiemmin sanomaani eritoten jos Tolkienin kuvaukseen siitä on luottaminen. 🙂

    Anarkokapitalismista kiinnostuneet voivat perehtyä aiheeseen tarkemmin esimerkiksi anarkokapitalismilistalla:

    http://groups.yahoo.com/group/anarkokapitalismilista

    Report This Comment

Comments are closed.