Daniel Dennett Bysantin leipiin astuvan Elias Karlinin jäljillä

Monet minua hieman pidemmältä ajalta tuntevat henkilöt tietävät minun olleen memeetikko jo aivan moisen ajattelun sarastuksesta lähtien, minkä sektorin kiinnostuneisuuteni lienee tullut selväksi myös ainakin osalle tämänkin foorumini minua muutoin tuntemattomalle lukijakunnalleni johtuen aiheen jatkuvasta esilläpidostani. Olen myös usein tehnyt suorasanaisesti selväksi eräitä yleisiä korjausliikkeitä, joita memetiikka tarvitsee sekä osoittanut sen tulevia kehityssuuntia kuten toistaessani jälleen itseäni blogissani 28.10.2005 suositellessani Richard Dawkinsille että hän “soveltaisi konsistentimmin omaa ydinsanomaansa myös etiikan, taloustieteen ja politiikan saroille kuten minä sekä myöhemmin hieman vastaavasti Matt Ridley olemme tehneet ynnä näkisi uskontojen potentiaaliset symbioottiset puolet niiden valheellisuudesta huolimatta.” Edelleen olen vastaavasti puhunut geenien ja meemien välisistä suhteista esimerkiksi 23.11.2005 liittyen meemien erääseen keinoon valjastaa geenejä ja estää niiden meemien niihin panostuksella vapaamatkustamista erään havaintohenkilöni uskonnollisen infektion saannin erityistapauksen yhteydessä kertoessani hänen mielenrakenteestaan, “joka jälkikäteen ajatellen on vaikuttanut minusta ikäänkuin valmiiksi predeterminoituneelta kuin odottamaan sopivaa lahkoa, joka aktivoisi siitä moisen palvelijan, mitä olen pitänyt vain osin leikilläni jopa mahdollisena käytännön evidenssinä uskonnollisuudelle altistavien geenien olemassaolosta, joista on viitteitä ja joiden katson tunnetusti voineen kertyä ihmisiin ainakin uskonnollisten avioliittoinstituutioiden kautta esimerkiksi eurooppalaisen kristinuskon kontekstissä rippikoulujen kaltaisten ilmiöiden, jotka edellyttivät uskonnon omaksumista suvunjatkamisen edellytyksenä hyväksytyltä seurakunnan jäseneltä, mikä puolestaan voi olla käytännön esimerkki meemien harjoittamasta ihmisperimän jalostamisesta niiden omaan käyttöön osapuolten keskinäisessä köydenvedossa, joka saattaa joskus kääntyä parasiittimaiseksi suhteeksi suuntaan tai toiseen mutta myös saada symbioottisiakin muotoja niiden tukiessa toinen toistensa leviämistä evoluutiojatkumossa” Tämän päättyvän maaliskuun yhdeksäntenä päivänä taas mainitsin itsestäänselvyyden siitä että itse suosin tilanteita, “jossa uskonnot ovat enemmän yksilöä varten potentiaalisine kollektiivisten hyödykkeiden tuotantoineen niiden hänessä loisinnan sijaan” kuten esimerkiksi tilanne monesti on Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa, jossa valtiovalta on keskimäärin ohuempi kuin Euroopassa kollektiivisten hyödykkeiden ollessa usein kannattajista kilpailevien lahkojen omille seurakunnillensa ynnä joskus myös niiden mahdollisille uusille jäsenille eri asteisten ostrakismin ja ekskommunikaation muotojen optioiden avulla perin anarkokapitalistisesti tuottamia.

Viruksia

Jo pelkästään tässä kontekstissä lienee selvää että kiinnitin huomiota Helsingin Sanomissa 23.3.2006 olleeseen Jyrki Aleniuksen kirja-arvosteluun “Entä jos uskonto on selviytymisstrategia?” osin kaltaiseni memeetikon eli Daniel Dennetin tuoreesta kirjasta Breaking the Spell. Religion as a Natural Phenomenom. Arvostelun perusteella se pitää sisällään monia omille pitkäaikaisille mietteilleni hyvinkin paralleelisia asenteita, ajatuksia ja aihepiirejä niin geenien ja meemien yhteiselosta yleensä kuin myös kyseisen ilmiön kehityshistoriasta sekä niiden symbioosin mahdollisista erilaisista hyödyistä osapuolille olkootkin että arvostelun perusteella siitä löytyy kyllä kritisoitavaakin.

Dennett

Ensi tiistaina aloitan osapäivätyön asemapaikalla, josta minulle avautunevat jonkinmoiset kenties melko kiehtovatkin näköalat kauas ja samalla syvälle ortodoksisen kirkon maailmaan vivahteikkaine historiallisine ulottuvuuksineen sekä moisen moninaisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ynnä persooniin sen parissa aina minulle läheiseksi tulleelta vetäytyvän jään uurtamalta arktisten revontulten kruunaamalta jaetulta Koltanmaalta Bosporinsalmen aaltojen hyväilemään sitä välimerellisempään Konstantinopoliin saakka, minkä työn tarkemman sisällön suhteen tullen pysyttelemään vaitonaisena paitsi tietenkin asioissa, joissa sitä minulta erityisesti edellytetään niin myös seikoissa, jotka katson omaehtoisesti sellaisiksi että niistä on hyvä vaieta moraalin sekä sille alisteisesti yhteistyöpartneriuteni jatkumisen ja maineeni kantilta tarkastellen. Lisäksi johtuen välistä kenties hieman pieteetin rajoja koettelevista joskus osin kontroversiaaleistakin puheistani lienee myös varmuuden vuoksi vielä paikallaan tähdentää fraasia mukaillen että näkemykseni ovat omiani ja työnantajallani ei tule jatkossakaan olemaan suoranaisesti mitään tekemistä niiden kanssa.

Konstantinopolin piiritys

Kuvat viruksista, Daniel Dennetistä ja Konstantinopolin piirityksestä Wikipediasta

Report This Post

24 thoughts on “Daniel Dennett Bysantin leipiin astuvan Elias Karlinin jäljillä

  1. Oola

    Onnittelut kirvenivaskan johdosta. 🙂
    Oe itse sitä rahatilanne niin huono, kuten seuratilannekin, että taitaa mennä viikonloppu koruja tehdessä ja aloittaessa pakkailua. Nyt tosin ystävättären luona juoruamassa, ropettamassa ja nauttimassa teetä rommilla.

    Juhliminen kannattaa aina! Kaikesta pienestäkin pitää ottaa ilo irti. 🙂

    Report This Comment

  2. elikar

    Itse painelen luultavasti seuraavaksi syömään täältä kaupungin kirjastolta Araz pizzeriaan ja sitten Kerttuun hieman valmistautumaan ensi viikkoon. Illemmalla voin sitten tarvittaessa tarjota mikäli satun olemaan sopivalla tuulella. 🙂

    Report This Comment

  3. Oola

    Kerttu on kiva, melkeinpä naapurissa. Itse varmaan teen jotain drinksua, kun kämppiksellä on vodkaa kolme pulloa ja ei itse juo paljoa. Tarkoitus olisi myös katsoa esim. Braveheart, kun vihdoin sen hankin itselleni. Loppuillan suunnitelmat ovatkin auki.
    Pizza onkin varsinaista juhlaruokaa. 😉

    Report This Comment

  4. elikar

    Tällä kertaa Kerttu muodostui ensimmäisen tämän vuotisen Kinder yllätysmunani syönnin tyyssijaksi. 🙂 Sen suklaan sisältä kuoriutui esiin pieni “Munsters” TV-sarjasta vaikutteita saanut karrikoitu muovinen Frankensteinin hirviö. Paikalle ilmaantui lisäksi muuan ystäväni, joka yrittää tällä hetkellä myydä naisystävänsä kahta kahdeksan viikkoista collien pentua, joten se “valmistautumisestani” tähän viikkoon…

    Ensi viikonloppuna voimme sitten kenties katsastaa kannattaako mottosi mukainen juhliminen aina kun ensimmäinen uudenlainen “työviikkoni”
    on ohitse, jolloin saatan taas olla vastaanottavainen erilaisille
    juhlaruuille, alkoholille ja naisille, joko tyytyväisyyttäni tai sitten tyytymättömyyttäni… 🙂

    Viime lauantai-illan ja sitä seuranneen yön kohtaamisistani voinen ottaa esille kolme kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen niistä tapahtui erään alkuperäisiin nukketeatteroijatar naisiini kuuluneen ihmisen kanssa, jonka näkeminen oli sinänsä mukavaa mutta joka tällä kertaa oli myös hieman itsensäkin mielestä rasittava puhuessaan sen tyyppisesti että minun pitää löytää itselleni oikea nainen jonkun tytön sijaan vaikka kuulemma tietää minun jo luopuneen toivosta moisen suhteen todeten vielä että ellen minä siinä onnistu niin ei hänelläkään ole vastaavassa puuhassa toivoa. Yritin vitsailla kyseiselle naiselle tapaillen vanhoja vertauskuviani siitä että omalla kohdallani naiset eivät keskimäärin ole seuranneet toisiaan helminauhan helmien lailla vaan pikemminkin taukojen säestäminä ryppäinä, jotka ehkä ensin näyttävät viinimarjoilta mutta lopulta osoittautuvatkin tykinkuuliksi, joiden sateen alle jään ja jotka sitten kierivät muualle minun jäädessä tavalla tai toisella mukiloituneena nuolemaan yksinäni haavojani kuivemman kauden alkaessa ennen seuraavaa ryvästä… 😉

    Tuon näyttämötaiteilijattaren jälkeen estradilleni astui muuan psykologitar, joka vaikutti hämmästyneen ilahtuneelta kun muistin jotakin hänestä ajalta hieman ennen kolttakosmoksen portaalin avautumista, jonne sukeltamisestani sen avanneen naisen vuoksi psykologitar sanoi kutakuinkin että hän olisi itse otettu jos hänen takiaan tehtäisiin moista. Huomioidessani keskustelukumppanini alan puheeni sivusivat Daniel Dennettiä ja Daniel Golemania, joista jälkimmäisestä saatoin puhua viimeksi Sevettijärvellä erään häneen liittyvää gradua tehneen minut majoittaneen tuoreen opettajattaren kanssa. Kolttakosmoksen koluamiseni nousi taas luontevasti mieleeni eilen kun katselin hieman Elää heimon kanssa TV-sarjan viidennen osan loppua, jossa Bruce Parry lyöttäytyi Ulko-Mongoliassa paimentoilaisina elävien karjaansa talvilaitumille siirtäneiden darhadeiden joukkoon. Sinänsä mukavaa että psykologitar taitaneekin hieman pitää minusta sillä en itsekkään ollut hänet alunperin aikoinaan tavatessani hänen suhteensa aivan neutraali vaan hieman harmistunut kun en silloin tullut jutelleeksi enemmän…

    Kolmantena kohtaamisenani oli muuan pariskunta, jonka kanssa juttelin tulevan osapäivätyöni ulottuvuuksista todeten myöskin että siitä ilmeisesti heille välittynyt mielenkiintoinen kuva lienee osin oman asenteeni ja sinänsä oikeellisen kuvauksen muotoilujeni ansiota, joiden yhtenä funktiona on orientoida itseäni siihen. Mieleeni myös juolahti heidän kanssaan keskustellessani että ainakin muutamia vuosia sitten ortodoksi papit kävivät siunaamassa ei-ortodoksienkin koteja Suomessa, joka saattaisi hyvinkin kiinnostaa joitakuita tuttavapiirissäni ja josta voinen ottaa piakkoin selvää. 🙂

    Nyt Kerttuun läpi räntäsateen! 🙂

    Kinder yllätysmuna:
    http://www.kindersurprise.com

    Skotlanninpaimenkoira:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Collie

    Daniel Goleman:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_Goleman

    Darhadit Bruce Parryn ohjelman sivustojen mukaan:
    http://www.endeavourproductions.com/default.asp?section=47&subpage=155

    The Darhad Peoples

    The Darhad are nomadic herders living in the wildest and most remote corner of Mongolia. Every two years they migrate over the dramatic Khoridal Saridag mountain-range, a journey that has shaped their nomadic life for centuries. It is an arduous trek in bitterly cold conditions, but the nomads are skilled at living in this harsh and dangerous environment. They have large herds of oxen, yak, camels, sheep, goats and horses which provide them with milk, cheese, meat and transport. Horses are indispensable and the only feasible way of transport in a landscape with very few roads – in fact, it is the horse which most defines the Darhad’s dignity and way of life. Families live in tent-like yurts and all members are equally valued, working together on their own defined tasks. Known for their hospitality and bonhomie, the Darhad are fond of the occasional glass of Russian vodka and evenings are often full of singing and stories. Living in such a vast and beautiful landscape gives these people a sense of peace in spite of the harsh conditions. Unlike Buddhism, shamanism survived Soviet repression but is now steadily dying as people move to the cities. It remains to be seen how many of the next generation will want to take the reins of their forefathers and continue a nomadic way of life.

    Report This Comment

  5. Oola

    Isäni mennessä naimisiin vaimo nro2 kanssa piti heidät tulla siunaamaan Ortodoksi pappi, mutta kuitenkin päivää ennen perui muiden kollekoiden nyrpistellessä nenäänsä. Kyseessä kuitenkin olisi ollut vain jadijadijaata, ei kunnon vihkimistä, kun se alunperin tapahtui maistraatissa aamusella. Lopulta minä jouduin vuorokauden varoitusajalla laatimaan muinaissuomalaisilla vivahteilla väritetyn vihkikaavan ja suoritin seremonian nuotion ääressä kodassa.

    Tykinkuulakuvaus oli lämmittävä. Itse koen menneet miessuhteeni samanlaisina.

    Report This Comment

  6. elikar

    Eli siis ortodoksipapin tulemisen perui hän itse vai isäsi? Lopputulos kuulostaa kuitenkin siltä että isäsi ainakin koetti ottaa tyttärensä huomioon antaessaan Sinulle tuollaisen roolin ajatellen asiassa ehkä larppaus harrastustasikin… Hänhän asuu toisaalla kertomasi perusteella ainakin nykyään pohjoisessa? Ja kun puhut kodasta niin tämä tietenkin herättää minussa lisää kysymyksiä tutustuttuani tunnetusti viime vuonna erääseen arktiseen ex-puolinomadien ryhmään…

    Ensimmäinen työpäiväni Bysantin leivissä sujui kelvollisesti ilman kummempia kommelluksia työhön sitä tekemällä tutustuen lähinnä kirjeenvaihdon ja vastaavan arkistoinnin parissa sen ohessa rupatellen esimerkiksi Ukrainan uniaateista ja lännen vanhakatolilaisista. Kerroin myös metropoliitalle hiljan kuluneen vuoden roomalais-katolilaisten edellisen paavin Johannes Paavali II:n poismenosta, minkä myötä hän lainasi kolmesta mukanani tarkoituksellisesti tuomastani tätä käsitelleestä kirjasta olettamukseni mukaisesti taannoin eurooppalaisen poliittisen myrskyn silmässä olleen Rocco Buttiglionen kirjan Karol Wojtyla: The Thought of the Man Who Became Pope John Paul II.

    Hieman myöhemmin työpaikaltani lähdettyäni vastaani sipsutteli omissa kiireissänsä ollut yksi aiemminkin tässä blogissani mainitsemani nainen. Tervehdimme toisiamme, missä yhteydessä huomasin selvästikin
    hieman jopa ujostelevani tuota minun silmiini viehkeää ja keskustelujemme perusteella myös muutoinkin mukavaa neitokaista… Illemmalla kerroin tekstiviestitse moisesta ilmiöstä eräälle tuttavattarelleni viime vuosikymmeneltä todeten asian hieman vitsaillen sanomalla tälle kevättä olevan selvästikin ilmassa mainiten että jos mukanani olisi sattunut olemaan kukkanen olisin voinut spontaanisti hyvinkin antaa sen tuolle vastaan tulleelle naiselle, mihin sain pian vastauksen, jossa minua kehotettiin pitämään tuo kevät. 🙂

    Ja jotta en tule tehneeksi Oolaa virtuaalisesti mustasukkaiseksi niin annan hänellekin näin kukkasen ja vähän rapsutankin. 🙂 Ynnä varmuuden vuoksi vielä muillekkin mahdollisille naispuolisille lukijoilleni… 🙂

    Nyt ei siis taida vielä olla tykinkuula periodin aika ainakaan omassa syklissäni vaan vasta viinirypäleiden vuoro, joka tosin kyllä voi hyvinkin jäädä Tantaloksen tuskiksi saavuttamatta koskaan tykinkuula vaiheen nemesistä… 😉

    Ukrainan uniaatit:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Ukrainian_Greek_Catholic_Church

    Vanha katolilaiset:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Old_Catholic

    Acton instituutti Rocco Buttiglionesta hiljattaisen poliittisen kriisin yhteydessä:
    http://www.acton.org/press/special/buttiglione.php

    Minä aiemmin Nightwishista & Johannes Paavali II:sta sekä kolme jälkimmäisestä kertovaa kirjaa:
    http://eliaskarlin.thinkertothinker.com/?p=5#comments

    Tantaloksen tuskat:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Tantalos

    Nemesis:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Nemesis_%28mythology%29

    Report This Comment

  7. Oola

    Minua ei helposti mustasukkaiseksi saa, mutta kukkanen on aina ilahduttava ele. *pistää kukan korvan taakse* 😉

    Kevät on perhosten aikaa, vatsassa ja niityillä.

    Noh, Isäni tietää minun olevan näitä ns. luonnonuskovaisia, kuten itsekin on (äitipuoleni taas on harras kristitty, siksi paikalle yritettiin saada pappia ja tämä kyseinen ortodoksipappi oli perhetuttu) ja esiintymiskelpoinen, joten nakki napsahti näin yllättäen minulle. Rituaalista tuli kyllä kaunis ja moni juhlavieras tuli kiittelemään minua kyyneleet silmissä erilaisesta ja koskettavasta vihkimisestä.

    Pappi perui yhteisönsä painostuksesta, he eivät pitäneet siunausta suotavana. Syytä en vieläkään tiedä. Kenties Isäni maine kuiski Ouluun asti, muusikko mikä muusikko.
    Isukki asustaa Kainuussa, Sotkamon rajalla vanhassa kyläkoulussa. Pihalla on lappalaisystävän kanssa rakennettu kota ja ensi kesänä nousee venäjäläisystävän kanssa rakennettu savusauna.
    Koti

    Report This Comment

  8. elikar

    Mukavaa että eleeni kelpasi. 🙂

    Ajattelin eilen viitteellisen pääpiirteittäin kertoa metropoliitalle tuosta isäsi hääseremonia episodista ja kysyä hänen mielipidettään siitä mutta johtuen odottamaani hieman rivakammasta työtahdistakin en ainakaan vielä huomannut sopivaa väliä, jossa olisin asiasta voinut keskustella mutta veikkaisin hänen suhtautuvan sekä kielteisesti ortodoksien hääseremonioiden valjastamiseen pakanoitten käyttöön vaikka kenties ekumenian ystävänä hän saattaisikin olla suopeampi muiden kristillisiksi katsomiensa tahojen ja oman kirkkokuntansa väen keskinäisiin avioliittoihin että kriittisesti tapauksessa papistonsa käyttäytymiseen niin vihkimiseen suostumisessa kuin sitten siitä vetäytymisessä jos se todella tapahtui noin viime tipassa kuin mitä annoit ymmärtää.

    Uskontojen kantilta katsottuna niiden avioliittoinstituutioiden avaaminen niihin kuulumattomille ainakin liiallisissa määrin ei liene omiaan lisäämään niihin kuulumisen hyödyllisyyttä poistaessaan niiden käytöstä siten erään keskeisen instrumentin.

    Mukavaa kuitenkin jos oma seremoniamestarittaruutesi sai kiitosta. 🙂

    Seuraavaksi riennänkin sitten jo töihin sellaisen tahon luokse, jonka minusta pitäisi itseoikeutetusti tulla valituksi Babylon 5:n ekumeenisen variaation vorlonien lähettilääksi jos hänen pitäisi edustaa jotakin sen kulttuureista… 😉

    Babylon 5:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Babylon_5

    Babylon 5:n vorlonit:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Vorlon

    Report This Comment

  9. elikar

    Kysyin äsken samantien saavuttuani metropoliitan luo
    isäsi tapauksesta saaden eksarkilta kutakuinkin sellaisen vastauksen kuin arvelinkin niillä lisukkein että hän totesi myös kirkkolain säätelevän asiaa ynnä uumoili jotakin tulleen selville hieman ennen seremoniaa mainiten vielä tosiasian siitä että useimmat ortodoksien avioliitot solmitaan Suomessa yli kirkkokuntien rajojen. Eilen hän kävi vihkimässä Luostarinmäen käsityöläismuseossa näyttelyn ortodoksien pääsiäisruuista, jonka antia minulle kehui ja josta lupasin mainitakkin tutuille, jotka voivat lukea aiheesta muiden ohessa myös päivän Turun Sanomista. Itse puolestani sekoilin tänään luonteeltani arvattavasti pikemminkin boheemina kuin pedanttina henkilönä arkistointiin liittyvissä tehtävissä asian lopulta kuitenkin ainakin osittain ratkettua…

    Tulin tiistaina kertoneeksi eräässä kahvilassa töitteni jälkeen siellä usein näkyvälle lievästi hassahtaneen oloiselle itsensä kai jonkinlaiseksi taiteilijaksi usein esittelevälle miehelle, jonka jo kauan sitten olin arvannut oikein jonkinsortin helluntailaiseksi tai vastaavaksi, tuoreesta avustajan toimestani koska hän on usein yrittänyt jututtaa minua ja ei aina ole liian rasittava pienissä erissä. Se sai hänet vaihteeksi taas kyselemään olenko itse henkilökohtaisesti siirtynyt uskonnollisempaan suuntaan ja tulemaan vielä eilenkin kadulla juttelemaan kanssani kysyen poistuessaan toisaalle, mitä kirjoja tällä hetkellä luen. Olen jutellut samaisesta kaverista myös mainitsemani sipsuttajattaren kanssa, joka arveli tuolloin miekkosen ehkä yrittäneen iskeä itseään, mitä en pidä myöhemmin näkemäni valossa aivan mahdottomana koska olen huomannut tämän myös kärkkäästi koettavan jutella nuorempien naisten kanssa. Kenties olisin voinut antaa ukkelille lukuvinkiksi Daniel Dennettin kirjan, mikä taas ehkä ei ole tarpeen tuon naisen kohdalla koska huomattuani tietyn samankaltaisuuden hänessä itseni kanssa kerroin samaisia näkemyksiä uskonnoista, joita nyt olen blogissanikin tuonut esiin saaden häneltä asiaan oivaltavalta kuulostaneen hyväksynnän…

    Entä oliko keskiaikaisessa luontoillassa väkeä?

    Luostarinmäen käsityöläismuseo:
    http://www.turku.fi/Public/default.aspx?nodeid=4550&culture=fi-FI&contentlan=1

    Turun Sanomien juttu Pyhitettyjä pääsiäisen herkkuja:
    http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2006-04-06,104:7:370419,1:0:0:0:0:0:

    Report This Comment

  10. elikar

    Toivottavasti kevät ja kukkaseni pitävät Sinut nyt terveenä, hehkeänä ja vielä iloisenakin! 🙂

    Huomasin paikan ohi luontoillan aikoihin tallustaessani sen edessä olleen kai Yleisradion auton, joten se siis taisi tai taitaa tulla myös Yle:n radiokanavalta? Itselläni on puolestaan kai jonkinlainen pääsiäisloma ensi viikolla kun pomo lähtee Lintulan luostariin, joiden nunnista kuulemma pääsiäinen ei tunnu miltään ellei hän ole viettämässä sitä heidän seurassansa, joten taitaa tuon viikon perjantai mennä vähän pitkäksi itse kullakin… 😉

    Lintulan luostari:
    http://www.ort.fi/lintula/lintula.php

    Report This Comment

  11. elikar

    Tänään töitä sekä nyt päivällä että myös illalla mutta aion silti ellen ole niiden jälkeen liian väsähtänyt käväistä Turun yössä kuten luultavasti myös huomennakin.

    Report This Comment

  12. elikar

    Päivän metropoliitan hommat hoidettu ja seuraavaksi syömään. National Geographic on nyt julkaissut jo aiemmin huhutun Juudaksen evankeliumin, josta Yleisradio kertoo seuraavasti:

    “1970-luvulla Egyptistä löydetyn papyruskäärön mukaan Juudas ei ollutkaan petturi, vaan toimi niin kuin Jeesus oli häntä pyytänyt tekemään.

    Evankeliumin mukaan opetuslapsista juuri Juudas vapautti Jeesuksen maallisista kahleista, jotta hän voisi toteuttaa taivaallista tehtäväänsä. Käytännössä hän oli ainoa opetuslapsi, joka todella ymmärsi Jeesusta, evankeliumi todistaa.”

    National Geographic The Lost Gospel:
    http://www9.nationalgeographic.com/lostgospel

    Täytynee kysyä ensi viikolla metropoliitalta hänen mielipidettään aiheesta. Arvaan että ainakin jotkut kristityt katsovat moisen evankeliumin olevan samasta lähteestä kuin tämä hauska hiljan löydetty muinainen tiktaalik otus kalojen ja ensimmäisten maallakulkevien eläinten välimaastosta: 😉

    http://en.wikipedia.org/wiki/Tiktaalik
    http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2496
    http://www.nature.com/news/2006/060403/full/060403-7.html

    Report This Comment

  13. Oola

    Kuulin uutisesta myös eilen illalla.
    Kuten kuulin myös mexico cityn kukkulan sisällä olevasta pyramidista. Hohhoh, mitä uutisia! Mukavaa vaihtoehtoutta mielenosoituksille, kieroille politikoille ja sotahärpäkkeille.

    Mikäköhän on papyryskäärön ajoitus… Ja kukakohan oikeasti kirjoittanut. Koko kertomus voi jopa olla vain täysin farssina kirjoitettua ja nyt tutkijat vuosisatojen jälkeen pomppii riemuvolttia.

    Koko lopullinen tulkinta voi kuitenkin olla vain tulkintaa, ei täysin tosi. Sen tietää vain hän, joka aikoinaan tekstin alulle pisti.

    Report This Comment

  14. elikar

    Vetoan radiohiiliajoitukseen, jonka mukaan se on lähtöisin 200- tai 300-luvuilta toisin kuin minä, väittäessäni että en ole sen auktoriteetti vaikka olen tietysti harrastanut itse myös erilaisia omia ja muiden pseudoteologisia uustulkintoja kristillisen tradition myyteistä… 😉 Juudaksen glorifiointi Juudaksen evankeliumin tyyppisesti toi mieleeni ensin kristillisen antisemitismin näkemyksen juutalaisista Jeesuksen murhaajina, jonka seikan näkeminen negatiivisessa valossa on myöskin ajateltavissa paradoksaaliseksi konventionaalisen kristillisen teologian pitäessä pohjimmiltaan tämän ristinkuolemaa sekä jumalan suunnitelman mukaisena että myönteisenä Ihmisen kannalta. Myöhemmin huomasin antignostilaiseksi mainitun kirkkoisä Irenauksen maininneen noin vuonna 180 Juudaksen evankeliumista seuraavasti teoksessaan Harhaoppeja vastaan:

    “[jotkut] julistavat, että Kain sai olemassaolonsa korkeimmalta voimalta, kun taas Eesau, Korah, sodomalaiset ja gomorralaiset, ja kaikki sellaiset henkilöt, ovat heidän sukuaan [..] He julistavat, että Juudas Iskariot oli täysin tietoinen näistä asioista ja että vain hän, tietäessään totuuden päinvastoin kuin muut, täytti petoksen salaisuuden; hänen kauttaan kaikki asiat, sekä maan päällä että taivaissa, joutuivat sekaannukseen. He tuottivat oman tämänkaltaisen kuvitteellisen historiansa, jota he kutsuvat Juudaksen evankeliumiksi”

    Omaan tuttavapiiriini on tähän mennessä kuulunut vain Pyhään Synodiin kuulunut Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan valintaan osallistunut henkilö mutta viimeistään nyt minulla sitten kenties on kontakti lisäksi roomalais-katolilaisten kardinaalien kuuriaan Oolan osallistuttua Turun konklaaviin oman kertomansa perusteella sen verran tyytyväisenä että hän ehkä taisikin tulla itse valituksi vuorokauden sisällä feminiinisellä mytologialla kuorrutetun Venuksen radalle asettuvan Venus Express -luotaimen saapumishuuman ryydittämänä uudeksi paavi Johanna II:seksi, minkä osoittautuesa todeksi jotkut tahot saattaisivat ehkä nähdä pahanakin lännen kirkon rappion merkkinä… 😉

    Itse olin viikonloppuna lasipyramidin alla valon tulviessa sen lävitse taivaalta pöytääni, jossa istuin erään ystäväni kanssa ennen kuin menin katsomaan hänen kanssaan Aboa Vetus & Ars Novan näyttelyitä Kimmo Ojaniemen hauskoista taidehärveleistä historiallisen puolen keskiaikaista eurokristillistä avioliittoa esitelleeseen näyttelyyn. Molemmat olivat hyviä ja veikkaisin että tuollaisella yhdistelmällä yritetään houkutella paikalle pariskuntia sellaiseen usein myös oikeaan osuvaan stereotypiaan nojautuen että härvelit kiinnostavat miehiä ja avioliitot naisia moisen niiden rinnastuksenkin ollessa sinänsä samalla hupaisan. 😉

    Tänään ohjelmassani on vielä Levin laskettelurinnettä vuonna 1962 raivaamassa olleen Gondolihissin vihkijän käsialaan orientoitumista hänen käsinkirjoitustensa puhtaaksikirjoituksen muodossa…

    Kristinusko:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Christianity

    Juudaksen evankeliumi:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Gospel_of_Judas

    Juudas Iskariot:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Judas_Iscariot

    Antisemitismi:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Anti-Semitism

    Irenaeus:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Irenaeus

    Pyhä synodi:
    http://www.orthodoxwiki.org/Holy_synod

    Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Ecumenical_patriarch

    Rooman kuuria:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Roman_Curia

    Konklaavi:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Papal_election

    Turun konklaavi:
    http://www.tyrma.net/conklaavi

    Venus Express:
    http://sci.esa.int/science-e/www/area/index.cfm?fareaid=64

    Paavi Johanna:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Pope_Joan

    Aboa Vetus & Ars Nova:
    http://www.aboavetusarsnova.fi/site/index.php

    Levin Sanomat Levillä vuosittain käyvästä metropoliitta Johanneksesta:
    http://www.levinsanomat.fi/metropoliitta.html

    Report This Comment

  15. Oola

    Näyttelykombo on kyllä hauska. 🙂 Pian tämä “naisia kiinnostava” näyttely otetaankin alas ja tilalle tulee revityt kirjat-niminen paketti, jonka avajaiskutsuja postitettiin koko päivän.

    Kimmon teosten nimet ja toiminnat olivat vallan hauskoja ja ajatuksia herättäviä.

    Olen omiani rappeuttamaan katollisen kirkon pelkällä egollani. Punapäinen paavi Johanna… Taitaa Rooman vanhan vihtahousun puntit tutista kauhusta. 😉

    Report This Comment

  16. elikar

    Yritin sitten tosiaan ilmaisussani olla, tällä kertaa, loukkaamatta naisia kuuluivat he sitten mainitsemani stereotypian kategoriaan tai eivät vaikka henkilökohtaisissa mieltymyksissäni suosinen mieluummin moisen rikkojia, jollainen Oolakin taitanee ilmeisesti ainakin osittain olla… 🙂 Härveleitä löytyi entropia generaattorista, jossa nappia painamalla pieni vasara mätkäisi tiiltä tai vastaavaa, aina sormiruoskaan saakka, jossa puolestansa oli joko toimintahäiriö ja kirjoitusvirhe tai sitten kysymys oli yleisön humoristisesta hämäämisestä tai sitten sormi ei vain ollut ollut tuhma tms… 🙂 Tuhmuudesta puheenollen jäi laulajatar Kirsi “Sukkula Venukseen” SirÃ

    Report This Comment

  17. Oola

    Enpä ole käynyt katsomassa, vielä. Flunssa on pakottanut tuijottamaan kotona muita scifipläjäyksiä. Tänään vuorossa Itänaapureiden Nightwatchin sisar, Daywatch.
    Ei sentään, hyvä jumalatar sentään, Baywatch. Hidastettua juoksua rannalla ikuisesti Hasselhofin kanssa…

    *Kuumeisia kauhukuvia*

    Report This Comment

  18. elikar

    Tasan 45 vuotta sitten olisit kenties koettanut flunssastasi huolimatta haravoida katseellasi taivasta Juri Gagarinin hipaistessa tuolloin Maan ulkopuolisen kosmoksen laitamia. En itse ole vielä nähnyt kumpaakaan noista mainitsemistasi Timur Bekmambetovin kaavaillun trilogian ensimmäisistä osista. Hasselhoff puolestansa taisi hiljan erota vaimostansa, joten jos näet hänen juoksentelevan jossakin rannalla niin et välttämättä näe harhoja… 😉 Niin ja Oolasta ei näemmä sitten olekkaan tullut paavia koska lähetin tänään osoitteeseen 00120 VATICAN CITY VATICAN postia yhä Benedictus XVI:lle… 😉 Kuulin myös että isoäitini on joutunut yllättäen sairaalaan toistaiseksi tuntemattomista kivuista johtuen. 🙁 Toivottavasti hän tokenee moisista… Itse puolestani lähden kohta ulkotöihin lievästä köhäisyydestäni huolimatta. Noin viisi kappaletta elokuvalippujani pitää käyttää ennen niiden erääntymistä vappuna, joten jos kiinnostusta asiaan ilmenee niin siitä sopii kertoa minulle…

    Juri Gagarin:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Yuri_Gagarin

    Report This Comment

  19. elikar

    Isoäitini pääsi jo pois sairaalasta. Hänellä havaittiin siellä keuhkoputkentulehdus, johon hän sai nyt vahvan lääkityksen. Itsekkin olin vielä tänään aamupäivällä eilistäkin köhäisempi johtuen eilisistä ulkotöistäni ja sen jälkeisestä baarikierroksestani. Kertussa jututin illalla taas taannoisista omista terveysongelmistaan toivottavasti kokonaan tai ainakin tarpeeksi tervehtynyttä myyjätärtä hieman pidempäänkin, missä yhteydessä hänestä tuli jo neljäs ihminen, joka lyhyen ajan sisällä on kysellyt minulta ortodoksien saralta isä Mitro Revosta. Myöhemmin toisaalla kerroin seuraavalle vastaavalle vaikkakin minulle hieman tuntemattomammalle myyjättärelle Turun kaupunginkirjaston eteisaulassa nyt esillä olevasta ikoninäyttelystä, jolloin kävi ilmi että hänen ystävänsä on valmistumassa ortodoksipapiksi, joka maalaa itsekkin ikoneita. Omaan pääsiäiseeni kulunee luultavasti alkoholin lisäksi pitkälti internetittä oleilu ja kenties metropoliitta Johanneksen muistelmien lukeminen hänen piispuutensa ajoilta sekä mahdollisesti vielä ortodoksien kirkonkierron seuraaminen vaikka voi olla että suosin tuolloin puoliltaöin muualla olemista…

    Report This Comment

  20. Oola

    Äh on useampanakin pääsiäisenä pitänyt mennä Ortodoksikirkkoon seuraamaan menoja, niin kaunista. Ja aina jäänyt väliin.

    Hyvä että Isoäitisi jo kotiutettiin. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, oma Isoisäni menehtyi keuhkokuumeeseen hoitovirheen takia. 😛

    Omaan pääsiäiseeni kuuluu Helsinkiin siirtyminen, ystävien tapaaminen, roolipelien pelaaminen ja lepääminen. Sitä kaipaan, kun pipinä olen ollut.
    Hyviä pyhiä siis sinne!
    Ja elävissä kuvissa käyntiä voisi jopa harkita. 🙂

    Report This Comment

  21. elikar

    Jätin tänä pääsiäisenä käymättä Aleksandran kirkolla jo senkin vuoksi että en saisi yliannostusta ortodokseista ja koska ensi syksynä vietetään kyseisen kirkon 160-vuotisjuhlia, jolloin sitä voisi viimeistään taas harrastaa mutta voi tietenkin olla että tulen itse visitoimaan siellä muutoin jo piakkoinkin liittyen nykyisiin työtehtäviini. Sen sijaan lueskelin kylläkin jälleen Johannes Salmisen esseekirjaa Sininen kivi, jonka nimi tulee Kalevalasta kuulemma löytyvästä tarinasta, jossa Väinämöinen halkaisee sormellaan sinisen kiven, jonka sisältä löytyvän käärmeen hän surmaa ja josta valuvista mustista verivirroista kasvavan tammen lehvät kurottuvat yli taivaan. Kyseisen tarinan juuret ulottuvat Bysanttiin ja sinisen kiven poimimisellaan sieltä Salminen haluaa huomauttaa myös itäisten kulttuurivirtojen vaikutuksesta moisessakin kaimani Elias Lönnrotin selektiivisesti kokoamassa eepoksessa. Luin lisäksi aikeitteni mukaisesti Salmisen kaiman ja kaverin metropoliitta Johanneksen kirjaa “Bysantin luottomies” vajaat 100 sivua, jonka perusteella en ihmettele että kaksoiskotkan kahdeksankymppinen lienee myös pidetty seuramies koska arvatenkin hän on viljellyt useissa yhteyksissä sieltä löytyviä hauskoja pikkutarinoitaan oman elämänsä varrelta. Ainakaan toistaiseksi tuosta kirjasta ei kuitenkaan ole paljastunut viitteitä mistään Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin salaisesta tähtiin kurottelevasta avaruusohjelmasta, jollaisen ajatuksella leikittelin liittyen myös sunnuntaina esitettyyn jonkinmoiseen tieteellisyyteen pyrkineeseen fiktiiviseen Yleisradion esittämään draamadokumenttiin Avaruusseikkailu, joka kertoi kuvitteellisesta ESA:n miehitetystä avaruuslennosta läpi Aurinkokunnan muutamien yllätystenkin kera kuten laskeutumisella Iohon Jupiterin vesijääkuiden sijaan. 🙂 Läpikatsoin myös kuulusta luonnonluokittelija Carl von LinnÃ

    Report This Comment

  22. Pingback: Vapaa Intellektuelli » Blog Archive » Jumalilluusioiden puntaroinnista Tritonin hoviin

Comments are closed.