Jumalilluusioiden puntaroinnista Tritonin hoviin

Mikäli toistaiseksi vain muutamiin silmäilemiini arvosteluihin ja Richard Dawkinsin aikaisempiin näkemyksiin pohjautuva vaikutelmani hänen uudesta kirjastansa The God Delusion osoittautuu oikeaksi niin hän jatkaa siinä omien hyvin oikeansuuntaisten näkemystensä pohjalta tuhoamistaisteluaan uskontoja vastaan katsoen ilmeisesti niiden potentiaalisen symbioottisen funktion olevan ainakin pääsääntöisesti menneisyyttä kenties näin hieman toivomaani yksioikoisemmin kaiuttaen mahdollisesti tarkoituksellisenakin omana strategisena valintanaan valistushenkisen kokonaisvaltaisen historiankäsityksen mallia, jossa uskonnolliset pimeyden voimat hiipuvat sangen eskatologisen kuuloisesti menneisyyteen kun itse puolestani toistelen perin samansuuntaiselta pohjalta tilanteen olevan pikemminkin jatkuvien köydenvetojen kaltainen voiden vaihdella eritahoilla erisuuntaisten parasiittisten ja symbioottisten suhteiden välillä ja en katso mielekkääksi aina käydä moista taistelua rajallisten resurssien olosuhteissa uskontoja vastaan niiden voidessa siis toisinaan olla myös hyödyllisiäkin perimmäisestä valheellisuudestaan huolimatta.

Â


Â

Viime perjantaina käytyäni ensin asiaa tuolloin oivaltamattani Alvarin ensimmäisissä vuosikekkereissä erään ystäväni seurassa päädyin kilpikonnamaisemman vaikutelman luostarilaitoksinensakin suhteessa moniin agressiivisempia levittäytymisstrategioita käyttäviin protestanttisiin kirkkokuntiin itsestään antavan ortodoksisen kirkon Turun toimitilojen kupeessa sijaitsevaan anniskeluravintolaan, jossa minulle ennestään tuntematon nainen ystävättärineen uskaltautui lähestymään minua, josta syntynyt keskustelu kääntyi nopeasti uskontojen suuntaan, jolloin kävi ilmi kyseisen naisen olevan sekä ateisti että ammentanut egoistisiakin sävyjä omaavista aatevirtauksista, missä yhteydessä olikin sitten hauska kertoa ilmaistuani ensin oman samanhenkisyyteni ja lievän ärsyttävistä käänteistä huolimatta traumattomuuteni uskontojen suhteen eräästä työtehtävästäni, mikä herättikin hilpeyttä. Tuossa keskustelussa minulta tivattiin esimerkkejä uskontojen mahdollisista symbioottisista hyödyistä ihmisille jolloin olisin voinut nostaa esille vaikkapa hiljan Helsingin Sanomissa (1.9.2006) olleen Annamari Sipilän jutun, joka demonstroi käytännössä täsmälleen aiemmin teoriassa ajattelemaani ilmeistä potentiaalista symbioottista tilannetta uskonnollisissa kouluissa sen memeettiseen osapuoleen kohdistuvine ihmisparasiitti paineineen. Sipilä mainitsee juttunsa alussa monien liittyvän Suomessa kirkkoon kirkkohäiden vuoksi, minkä eräästä taustasta juuri moista ihmisloisintaa vastaan meemien kantilta tarkasteltuna olen itse aiemmin maininnut ja kertoo sitten miten Isossa-Britanniassa monet anglikaanisen ja katolisen kirkon ylläpitämät koulut pärjäävät kouluvertailuissa valtionkouluja paremmin sekä niiden edullisuudesta suhteessa huippukalliisiin yksityiskouluihin, mistä johtuen monet ovelat ateistisetkin vanhemmat turvautuvat näkyvään palvontaan edesauttaakseen näin kovassa kilpailussa koulupaikoista omien geneettisten jälkeläistensä pääsyä niihin kirkkohäiden ohessa käymällä säännöllisesti kirkossa, laittamalla lapsensa kirkon kerhoihin ja osallistumalla esimerkiksi kirkon myyjäisiin, minkälaisesta toiminnasta Sipilä kertoi omaavansa omakohtaisiakin kokemuksia omasta tuttavapiiristänsä. Moiseen liittyneet omat nyansoituneemmat pohdintani ovat tuoneet mieleeni kuulun puolalaisen tieteiskirjailijan ja satiirikon Stanislaw Lemin erään novellin, joka kertoi kutakuinkin robottien planeetalle robottiasussa lähetetystä vakoojasta, jolle lopulta ilmeni kaikkien siellä olleiden robottien olevan tosiasiassa planeetalle lähetettyjä robottiasuisia ihmisiä, jotka luulivat muiden olevan robotteja… Moinen satiiri oli suunnattu ensisijaisesti aikansa kansandemokraattisia järjestelmiä vastaan mutta sitä on tietenkin helppo soveltaa uskovaisia imitoivien ateistienkin tapaukseen, joiden parveilu saattaa osaltaan myös kerätä uteliaita imitaatiostrategiaa informaation niukkuudessa sen riskeistä huolimatta suunnistaakseen käyttäviä ihmisiä kirkkoihin alttiiksi memeettisille infektioille… Viime maanantaina sattui sitten rientäessäni töihin ensimmäinen lyhyt mutta hauska uusi kohtaaminen eräässä keskustan kulmauksessa sen naisen kanssa, jolle puhuin jo ensimmäisellä kerralla pidempään jutellessamme viime vuonna evolutionäärisestä näkökulmasta uskonnoista ja viime kerralla käydessämme yhdessä syömässä Stanislaw Lemistäkin, jossa törmäyksessä kumpainenkin osapuoli taisi nyt olla epävarma toisen aikeista niitä tarkaten, mikä tilanne laukesi ratkaisemattomana molempain huvittuneisuuteen moisesta päivän piristykseksi, mihin hän tulkintani mukaan taisi saada lisää omasta huomiostani häntä kohtaan… 🙂 Wäinö Aaltosen museon studiossa lienee vielä tovin esillä Stanislaw Lemiltäkin H.P.Lovecraftin ohessa innoitusta saanut Oona Tikkaojan näyttely Seikkailuja ajassa ja tilassa, osa 2: Tritonin hovissa, mihin voisin yrittää saada tuon naisen seurakseni jos ennätän tavoittaa hänet ajoissa.

Â

ÂKuvat: Amazon.com ja Oona Tikkaoja

Â

Report This Post

4 thoughts on “Jumalilluusioiden puntaroinnista Tritonin hoviin

  1. elikar

    Luultavasti en tavoittanut häntä ajoissa sillä hieman liiankin tutun nemesismäisesti itselleni hän käveli heti kirjoitettuani tuon jutun vastaani käsi kädessä jonkun miehen kanssa, mikä hivenen kyllä tietenkin kirpaisi…
    Talvikin on sitten taas tullut Turkuun.

    No, mulla kävi hyvin silloin, kun sanoin oikealla ihmiselle tahdon.

    Erkki Tuomioja Helsingin Sanomien tänään (3.11.2006) ilmestyneessä NYT-liitteessä kysymykseen miksi hänelle kävi hyvin

    Kuva Nemesiksestä WikipediastaÂ

    Report This Comment

  2. elikar

    Vastoin olettamustani tämänvuotisen isänpäivän vastainen yö ei Turussa ollut tyystin autio vaan väkeä oli liikkeellä aivan mukavasti ainakin omalla vaelluksellani läpi kolmen atmosfääriltään toisistaan sangen poikkeavan kapakan. Hieman hupaisan pingpongpallomaisen allegorian itsestäni ihmissuhdetasolla mahdollistavasti tapasin sattumalta ilokseni eräällä noista estradeista taas toviin näkemättömäni nyt jälleen viime kertaan nähden habitukseltaan hieman uuspunahäiveisemmän ex-punapään, joka myös soi minulle muutamaksi tunniksi seuraansa. Tuo keskustelu polveili melko laaja-alaisesti minua kiinnostavista hänen nykyopiskeluistansa niitä sivuavine aiheineen muutamien tuttujemme kautta esimerkiksi hänelle aiemmin tuntemattomista mutta omien puheittensa perusteella kaiketi kätevistä http://www.eroakirkosta.fi sivustoista luultavasti ainakin tällä erää ikäväkseni toteutumatta jäävään kaavailemaani fyysiseen Istanbulin matkaani ja meidän kumpaisenkin aikaisempiin omiin Turkin matkoihin sekä tunnusteluihini neitokaisen henkilökohtaisesta nykyseurustelutilanteesta ynnä vonkaamiseeni siitä huolimatta tai takia häntä seurakseni Tritoniin hoviin. Tuossa hovissa sitten kävinkin seuraavana päivänä lopulta yksinäni, joka oli luonteeltaan lähinnä hauska kertaelämys, jonka mahdollinen näkemättömyys ei liene suuri vahinko noista seurakseni turhaan halajoimistani kahdesta naisesta sen enempää primäärimmälle kuin sekundaarisemmallekkaan…

    Report This Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *