Bxvi Konstantinopolissa: Ex oriente lux – Unelma itsenäisestä Fanarista

Syyskuun yhdennentoista jälkeisenä päivänä Bxvi:n Regensburgissa pitämän kuulun esitelmän lainauksineen Bysantin ammoiselta keisari Manuel II Peleologukselta kanavoitua ukkosenjohdattimen lailla joidenkin silmissä sivilisaatioiden välisten konfliktien teoreetikkojen näkemyksiä tukevia jännitteitä vaarallisesti paavin persoonaan kaatuneiden kaksoistornien käryineen oli tietenkin selvää, että kaikottuaan hetkeksi Mozartin Idomeneon oopperan berliiniläisen välisoiton jälkeen muualle nuo jännitteet olisivat focusoituva jälleen Ratzingeriin hänen visiitillään tuon sitatoimansa hallitsijan muinaisen valtakunnan sydämeen ja sen uskonnollisen johdon suoranaisen perillisen eli minun työnantajieni luo Bartolomeios I:n kaitsemaan Konstantinopolin Ekumeeniseen patriarkaattiin, jonka kanssa käytävät ekumeeniset keskustelut olivat vierailun keskeinen alkuperäinen tarkoitus, joista islamiin liittyvien jännitteiden jatkumo siihen osin kietoutuvine Turkin Euroopan Unionin kanssa käymien takkuilevien neuvottelujen kera veivät huomiota mutta joiden keitos saattaa toisaalta myös kiinnittää kyseisen patriarkaatin kannalta myönteisesti hieman yleistä huomiota sen nykyiseen sangen tukalaan asemaan kaiken tuon keskellä.

Pyhän Yrjön kirkko

Omat syynsä ovat löydettävissä sillekkin miksi suomenkielisessä maailmassa voi kyllä kuulla helposti puheita niin Turkin kurdien nykyasemasta kuin armenialaisten kovakouraisiksi väitetyistä siirroista I maailmansodan pyörteissä mutta ei juurikaan jäsenistöltään pienen mutta lainsäädännöllisesti kuitenkin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon veroisen Suomen ortodoksisen kirkon oman ja samalla koko ortodoksisen maailman johtavan kaksoiskotka patriarkaatin asemasta, jonka luonne ja koko olemassaolokin lienee monille tuntematonta, mikä selittääkin jo suuresti myös sitä että en omien yksityistenkeskustelujeni ulkopuolella ole kuullut kenenkään visioivan itse tai ottavan esille muista yhteyksistä näin jo pelkän realitiedon puutteesta sitä lopulta sangen vääjäämättä esiin nousevaa mielikuvituksellista ajatusta vertailtaessa idän ja lännen kirkkojen hallinnollisten keskusten asemaa vanhan Rooman itsenäisen Vatikaanin herran Bxvi:n saapuessa Uuden Rooman epäitsenäisen Fanarin valtiaan Ekumeenisen patriarkan vieraaksi eli Fanarinkin julistamista itsenäiseksi Vatikaanin mallia mukaillen! Turkissa sen sijaan sekä äärinationalistiset että islamistiset muutoin keskenäänkin paljon kinastelevat tahot ovat puolestansa molemmat sangen tietoisia moisen tahon olemassaolosta pyrkien sen karkoittamiseen niin nimenkeruin kuin mielenosoituksinkin, joista muuan huipentui hiljan Bartolomeios I:stä esittävän nuken symboliseen työntämiseen veneessä merelle valtiovallankin suhtautuessa siihen tavalla, joka ei välttämättä ole aina vaikkapa ensimmäisen maailmansodan rauhansopimustenkaan mukainen. The New York Times lehden lokakuun kolmantena päivänä julkaisemassa Ian Fisherin artikkelissa Turkin kansallisliike puolueen johtaja Oktay Vural toteaa, että jos Bxvi monien turkkilaisten pelkojen mukaisesti puuttuisi Fanarin mahdollisesta itsenäisyydestä käytäviin keskusteluihin vierailunsa aikana se olisi hänen toinen virheensä syyskuun yhdennentoista jälkeisen päivän puheen jälkeen. Ainakin mielenkiintoisena vaihtoehtolähitulevaisuuden fantasiana olisi kuitenkin sangen mielenkiintoista nähdä mitä seuraisi jos Bxvi julistaisi Fanarissa omalla äidinkielellään kuulua JFK:n puhetta varioiden: “Ich bin ein fanariot!” Se ainakin olisi sangen lentävä ekumeeninen lähtö moiselle seikkailulle kohti itsenäisyyttä samalla yhdysvaltalaisia neokonservatiiveja miellyttävävine Kylmän Sodan rinnastuksineen, että myös konstantinopolittomana ilmauksena vapaampi suurkreikkalaisrevansistisista assosiaatioista ja ceasaropapismista. Sopivasti Fanarin nimi tarkoittaa vieläpä kreikaksi “majakkaa”, mikä tietenkin olisi vertauskuvallisesti mitä mainioin nimi ortodoksista maailmaa luotsaavalle taholle, jolloin olisikin sopivaa sanoa uudessa merkityksessä: Ex oriente lux – Idästä valo! Itsenäinen Fanar Istanbulissa voisi tosiasiassa lisätä tuon jättiläiskaupungin omaa vetovoimaa ja merkitystä sekä myös vähentää turkkilaisnationalistien karsastamaa patriarkaatin nykyistä riippuvuutta Kreikan poliittisesta ja taloudellisesta tuesta, joka saa sen nyt heistä vaikuttamaan, enemmän tai vähemmän oikeutetusti, Kreikan sillanpääasemalta. Itsenäisyyden tuoma julkisuus nostaisi lisäksi Ekumeenisen patriarkaatin mahdollisuuksia kamppailla Moskovan patriarkaatin kanssa niiden keskinäisessä kylmässä sodassa asemasta ortodoksisen maailman vaikutusvaltaisimpana patriarkaattina, joka monirintamaisena taistona ulottuu nyt aina Isosta-Britanniasta Baltian kautta Ukrainaan, mihin kamppailuun Venäjän valtiovalta vahvasti sekaantuu, jolloin Ekumeeninen patriarkaatti näyttäytyisi näin sinä vähemmän ceasaropapistisena osapuolena, josta ortodokseja monesti kuulee soimattavan usein Konstantinus Suuren vaikutukseen samalla viitaten ja johon vitsaukseen niiden territoriaalisuuspainotteisuuskin antanee oman osansa. Joissakin spekulaatioissa on arveltu Turkin kenties lähentyvän Euroopan Unionin kanssa käytyjen jäsenyysneuvottelujen kariutuessa myöskin Konstantinopolia omien valtiaittensa taholta monesti himoinnutta Venäjää Iranin ohessa, missä tapauksessa itsenäistynyt patriarkaatti saattaisi hyvinkin joutua karkoitetuksi likeiseen Kreikassa sijaitsevaan monikansalliseen Athoksen jo nyt puoliautonomiseen luostarimikrovaltioon, joka ei sekään olisi huono vaihtoehto ainakaan patriarkaatin toimintamahdollisuuksia ajatellen vaikka moinen ei ehkä Suurkreikkaa halajoivia tahoja niin miellyttäisikään.

Bxvi:n Regensburgin esitelmä ei ollut hänen ensimmäinen tai ainoa toimensa paavina, joka loi oman varjonsa tämän Turkin vierailun ylle aiemmin kardinaalina lausuttujen varauksellisten sanojen maan soveltuvuudesta Euroopan Unioniin ohessa sillä Ratzingerin muuatta aikaisempaa siirtoa omiin paavin titteleihinsä liittyen ei katsottu hyvällä Ekumeenisen patriarkaatin taholta. Bxvi näet luopui aiemmin tänä vuonna Rooman paavin osaan yhtenä historiallisen pentokratian jäsenenä viittaavasta “Lännen patriarkka” tittelistään säilyttäen kuitenkin samalla itsellään sellaiset arvonimet, jotka alleviivaavat sekä roomalais-katolilaisten omaa näkemystä Kirkon organisatorisesta ykseydestä että heidän paavistaan sen johdossa keskustelematta asiasta ensin ekumeenisella tasolla ortodoksien kanssa, josta Ekumeenisen patriarkaatin päättävä ylin neuvosto eli Pyhä synodi sitten ärähtikin viime kesäkuussa todeten omana ortodoksien kantanaan organisatorisesti itsenäisten paikalliskirkkojen omine oikeudellisine järjestyksineen ja maantieteellisine rajoineen olleen keskeistä kristinuskon varhaisvaiheelle sekä moisten muodostaman mosaiikin olevan Kirkon oikeellisen järjestyksen myös tänään kontrastissa katolilaisten näkemykselle monoliittisesta ja monosentrisestä Kirkosta, jonka jaot paikallisiin yksiköihin nojautuvat lähinnä vain hallinnolliseen tarkoituksenmukaisuuteen. Kenties balsamia tässä asiassa näin jälleen kirvelevälle idän ja lännen Kirkkoja jakavalle vanhalle haavaumalle olisi löydettävissä niistä Bxvi:n Regensburgissa siteeraman Bysantin keisarin Manuel II Palaiologoksen sanoista, joissa hän tuomitsi miekkalähetyksen. Tältä pohjalta lähdettäessä olisi mahdollista sommitella esimerkiksi sellainen malli, jossa Rooman paavilla voisi olla ortodoksien jo nyt tunnustama keulakuvamainen erityisasema mutta organisatorisesti patriarkaatit olisivat toisistaan riippumattomia universaaleja toimijoita vailla välttämättömiä yksilöä pakottavia keskinäisiä maantieteellisiä rajoja, jolloin individeillä säilyisi vapaus liittyä niiden kirkkoihin ja patriarkaateilla sekä oikeutensa avata halukkaille porttinsa että ylläpitää haluamansa tasoista ekumeenista yhteyttä ainakin toisiinsa. Moiseen kokonaiskuvaan soveltuisi tietenkin myös mainiosti aiemmin fantasioimani Fanarin lanseeraminen markkinoille sen patriarkaatin frenchraisingyhteisöjen luotsauskeskuksena ja monille protestanttisillekkin virtauksille löytyisi tietysti tilaa tällaisesta järjestyksestä Amerikan mallinkin jo tuomien kokemusten valossa. Ja kenties näin hahmottelemani polysentralistisen anarkokapitalistisen järjestyksen potentiaaliseksi anarkoteokraattiseksi osajoukoksi kuvattavissa olevaan rakenteeseen olisi integroitavissa niitä samalla vahvistaen toistaiseksi lopulta monia skenaarioita ongelmattomammin sujuneen Bxvi:n tänään minareettien sävyttämän Hagia Sofian museoon johtavan Istanbulin visiitinkin valossa sellaisia islamilaisiakin tahoja, jotka painottavat niitä profeetta Muhammedin sanoja, jotka miekkaan tarttumisen sijaan julistavat yksilön ja hänen omaisuutensa loukkaamattomuutta.

Kuvat: Wikipedia ja patriarchate.org

Report This Post

3 thoughts on “Bxvi Konstantinopolissa: Ex oriente lux – Unelma itsenäisestä Fanarista

  1. elikar

    Jos Bxvi olisi pitänyt puheen, jossa olisi antanut oman tukensa Fanarin itsenäistymiselle niin hän olisi voinut vielä sen jälkeen vakuudeksi esiintyä Bartolomeios I:n kera symbolisesti yleisölle tähän tapaan…

    Ja tällaiselta olisi puolestansa voinut näyttää Vatikaanin ja Fanarin keskinäisiä suhteita säätelevän sopimuskokonaisuuden allekirjoitustilaisuus…

    Ekumeenisen patriarkaatin oma mustakeltainen lippu.

    Report This Comment

  2. elikar

    Jo aiemmin blogikirjoituksissani sivuamani sekä matemaattis-luonnontieteilijän että kulttuuriesseistin roolin omaava roomalais-katolilainen Osmo Pekonen kirjoitti Helsingin Sanomissa 9.12.2006 seuraavasti:

    Istanbuliin Suomen kulttuuri-instituutti

    Turkki on maailmanpolitiikan polttopisteessä. Orhan Pamuk sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Paavi Benedictus XVI vieraili Hagia Sofiassa. Olli Rehn on mukana suurissa kuvioissa.
    Suomen rooli EU:n Turkin suhteiden hoitajana on ollut suuri, sillä Turkki hyväksyttiin EU:n jäsenehdokkaaksi Suomen ensimmäisellä EU-puheenjohtajakaudella 1999. Nyt Suomen toinen EU-puheenjohtajuus lähenee loppuaan ja kolmanteen on pitkä aika.
    Ehdotan, että Suomen EU-puheenjohtajuuden 2006 muistoksi tehtäisiin päätös Suomen kulttuuri-instituutin perustamisesta Istanbuliin. Suomen ulkomailla toimivat kulttuuri-instituutit ovat tieteemme ja taiteemme näyteikkunoita. Muutamat niistä, kuten Villa Lante, toimivat myös tutkimuslaitoksina. Instituutit voivat tarjota foorumin myös julkishallinnon ja talouselämän järjestämille tapahtumille.
    Tarvitsemme poliittisen ja taloudellisen päätöksenteon tueksi lisää tietoa Turkista. Vastaavasti Turkissa ollaan aina oltu kiinnostuneita Suomesta.
    Suomen ja Turkin hyvien suhteiden pohjaa voidaan hakea kaukaa historiasta. Turkki on ollut Ruotsi-Suomen vanha liittolainen Venäjää vastaan. Pultavan taistelun jälkeen Kaarle XII hallitsi – ainakin teoriassa – maatamme Turkin aluelle Benderiin pystytetystä Carlopoliksen palatsista vuosina 1709-1713. Vastakkaisillakin puolilla on sodittu, nimittäin Balkanin vuorilla 1877-1878.
    Ottomaanien valtakunta tunnusti Suomen itsenäisyyden ensimmäisten maiden joukossa. Kemal AtatÃ

    Report This Comment

  3. elikar

    Helsingin Sanomat kertoi 15.12.2006 isohkossa Pekka Hakalan artikkelikokonaisuudessa seuraavasti omiin korviini jo aiemmin töitteni puolesta kantautuneesta Moskovan patriarkaatin alaisen ortodoksisen seurakunnan aikeesta rakentaa uusi kirkko Helsingin Itäkeskukseen, mikä sopii nähdä myös Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin ja Moskovan patriarkaatin välisen kylmän sodan kontekstia vasten:

    “Suomessa vuodesta 1927 lähtien toiminut Moskovan patriarkaatin alainen Pyhän Nikolauksen ortodoksinen seurakunta aikoo rakentaa uuden kirkon Itäkeskuksen pohjoispuolelle Helsinkiin.”

    “Venäjän ortodoksikirkon hanke herättää Suomen ortodoksisessa kirkossa jonkin verran epäilyksen ääniä.
    Helsingin metropoliitta Ambrosius muistuttaa ortodoksisen kirkon periaatteesta, jonka mukaan yksi kansallinen kirkko riittää ja sen tulee hoitaa seurakuntalaisensa riippumatta heidän kielellisestä, kulttuurisesta tai kansallisesta taustastaan. Suomen ortodoksikirkko on kuuliainen Konstantinopolin patriarkaatille, kun taas Venäjän ortodoksikirkko on Moskovan patriarkaatin alainen.
    “Meille tätä uutta hanketta on perusteltu sillä, ettei heidän väkensä enää mahdu vanhaan kirkkoon”, Ambrosius kertoo. “Mikäs siinä, jos toimivat omien periaatteidensa mukaisesti. Me olemme toimineet aina näiden kahden eli Pyhän Nikolauksen kirkon ja Pokrovan kirkon suuntaan hyvässä yhteistyössä.”
    “Silti on tahoja, jotka pelkäävät venäläisen nationalismin leviävän myös kirkollisiin piireihin”, Ambrosius sanoo. Hän kuitenkin lisää, ettei tällaisesta ainakaan Suomessa ole mitään merkkejä näkyvissä.

    Maahanmuuttajien sielunhoidossa Ambrosius ei ortodoksikirkon myönnä epäonnistuneen. Jäseniä on 61000, ja vuosittain liittyy tuhat uutta jäsentä lapsikasteet pois lukien. Noin puolet on maahanmuuttajia, joista taas valtaosa tulee itärajan takaa. “Olemme toimittaneet jumalanpalveluksen 200 vuotta kirkkoslaavin kielellä, viimeiset 20 vuotta Pyhän kolminaisuuden kirkossa, jossa on täysin venäjää osaavia ja venäjää äidinkielenään puhuvia pappeja.”

    Report This Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *