Protestanttisesta virvatulesta parkkipaikkojen yllä synnillisten liekkien kautta Prometheuksen tarinaan

Viime viikon lauantain vastaisen yön humussa muistutin kahta ystävääni eräästä kolmannesta ystävästäni ja työtoveristani, jonka arvelin olevan samanaikaisesti kontrastissa meihin ulkotöissä keräämässä roskia markettien pihoilta, millä seikalla vitsailin kevyen leikillisesti viitaten sekä aate- että hänen omaan henkilöhistoriaansa kutsuen tätä kvasiweberiläisittäin sävyttyneesti kutakuinkin protestanttisen työetiikan virvatuleksi parkkipaikkojen yllä. Toisinaan itsekkin noille työkeikoille osaa ottaneena niin räntäsateet kuin pilkkaavat nuorisojoukotkin kokeneena voin kertoa ainakin minun osanneen asennoitua moisiin tavalla, joka on tarjonnut myös sellaisia vaikutelmia tunnelmineen, joita kenties joku minua taiteellisempi viitseliäs henkilö osaisi halutessaan tulkita työstäen niistä jonkinmoista tunnelmallista ja narratiivista materiaalia yleisölle. Tuossa samaisessa yössä paloi myöhemmin myös muuan ehkä joidenkuiden mielestä synnilliseksikin kutsuttavissa oleva tuli sytyttäessäni Punapään savukkeen vinoillen tälle nykyään omaa fyysistäkin läheisyyttäni ilman väkivaltaa sietävälle naiselle asiasta tietoisena tämän tekemästä moisen kieltävästä sopimuksesta miesystävänsä kanssa. Kerroin hänelle tuolloin aiemmin keskustelemamme kaavailemani Istanbulin matkan Bxvi:n visiitin aikaan jääneen toteutumatta, mikä nyt saattaa ehkä sittenkin luonnistua lähitulevaisuudessa vaikkakin paavitta huomattuani hiljan sinne suuntautuvan sangen huokean kelvolta ainakin nopeasti silmäiltyäni vaikuttaneen matkapaketin. Istanbulkaan ei ole jäänyt paitsi tuttavapiirini tulista sillä olen kuullut eksarkki työtoveriltani hänen osallistuneen itse ekumeenisen patriarkan kanssa siellä yhteistilaisuuteen juutalaisten kanssa, jossa he sytyttivät seremoniallisesti kynttilän arvatenkin siltä pohjalta, jonka nuo molemmat uskonnolliset tahot katsoivat voivansa keskenään jakaa. Turun Vartiovuoren muinaiset vartiotulet ovat nekin nousseet esille keskusteluissamme hänen omassa Konstantinopolin tai Fanarin etuvartioksi miellettävissä olevassa päämajassaan sen kupeessa likellä kadonnutta dominikaaniluostaria. Toisaalla tässä kaupungissa loimuaa näinä päivinä Tehdasteatterissa kun Turun taideakatemian nukketeatterilinjan kasvatit esittävät Prometheuksen taruun pohjaavan tarinan tulinukketeatterin ja sirkuksen keinoin.

Kuva: Wikipedia

Report This Post

3 thoughts on “Protestanttisesta virvatulesta parkkipaikkojen yllä synnillisten liekkien kautta Prometheuksen tarinaan

  1. elikar

    Kävin viime maanantaina katsomassa Tehdasteatterissa Prometheuksen, jonka tarinan tulissa oli osansa symbolisesti myös kuuluilla viiden vuoden ja Atlantin takaisilla syyskuun roihuilla. Muutamia kekseliäitä ja hienoja teknisiä taidonnäytteitä, joista pidin mutta kenties olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota tarinan avautumiseen yleisölle vaikka itse sisältörikkaita esityksiä suosinkin ja tässä spektaakkelissa oli yritystä sellaiseenkin. 🙂 Astuessani ulos teatterista esityksen päätyttyä Turussa satoi lunta.

    Report This Comment

  2. elikar

    Joulua edeltävänä perjantaina otin illalla vaihteeksi osaa työntekoon “markettien pihojen romantiikassa” kuten asian tuolloin ilmaisin ja kommentoin tekstiviestitse eräälle tuttavalleni hänen moisesta saamaa mielleyhtymää toteamalla “kaurismäkeläisten” assosiaatioiden siitä olevan tietenkin jo vanha juttu vitsaillen lisäksi työtoverilleni että voisimme myydä kuvanauhaa toiminnastamme vaikkapa juuri kyseiselle yliarvostetulle elokuvaohjaajalle leikitellen vastaavasti myöskin anakronistisella ajatuksella järjestää elämysmatkoja näille todellisen roskaväen työmaille, joita voisi markkinoida vaikkapa elokuvasävelmää varioiden: “Ja kauas roskat karkaavat niin minäkin…”

    Report This Comment

  3. elikar

    Tapaninpäivän jälkeisessä yössä vilaukselta jo aiemmin jouluna näkemäni muuan niistä naisista, joiden kohtaamisista kutakuinkin oman lähitähteni toisella puolella eli viime juhannuksen aikoihin olen aiemmin kertonut kyseli tuttavallisessa sävyssä työtehtäviensä lomasta omia joulukuulumisiani, mikä keskustelu valaisi hitusen lisää myös hänen taustojaan minulle. Myöhemmin tuolloin tiedustelin häneltä oliko hän kenties tietoinen Prometheuksen tulinukketeatterisovituksesta, jonka uumoilin saattavan hänestä minulle muodostuneen persoonallisuusprofiilin perusteella kiinnostaa häntä. Kyllä hän oli siitä tietoinen mutta ei ollut esitystä nähnyt. Rohkenin kai ensin puhella että olisin voinut ottaa hänet mukaani moista katsomaan, jota hän taisi kommentoida toteamalla ettei hänellä olisi ollut ennen joulua aikaa, minkä jälkeen ainakin kysyin suoraan häneltä voisinko pyytää häntä joskus tulevaisuudessa vastaavaan tilaisuuteen seurakseni. Hänen vastauksensa siihen ei ollut ainakaan liikennevalotermein ilmaistuna jyrkän punainen vaan jotakin neutraalin keltaisen ja vihreän väliltä sillä hän näet kiitti minua kutsusta.

    Report This Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *