Turun talvesta pilviin Titanin taivaan alla ja takaisin nykykatukohtaamisteni trilogisoitumiseen

Jos meteorologien esittämät ennustukset lähipäivien lämpötilakehityksestä pitävät edes pääpiirteittäin paikkansa Turun seudulla niin kenties tämän talven vuodenaikasidonnaiset ulkoiluaktiviteettini saavat vielä täydennyksekseen taas ainakin yhden kävelyretken pitkin ajoittain avautuvaa C.L.Engelin ruutukaavakadustoa vanhempaa luonnonkävelykatua historiallisesta keskuksesta akateemista ja kirkollista rakennuskantaa sivuten hieman agraarimmille seuduille, jollaiselle en toistaiseksi ole rohjennut lähteä jään vaikutettua ainakin vielä hiljan Förin kannelta tarkasteltuna yhä melko ohuelta olkootkin että Tuomaansillalta avautuneella näkymällä arvatenkin hieman vahvemmalle jäänselälle olen kuitenkin nähnyt jonkin verran ihmisjalanjälkiä.

Vuodenaikojen syklivaihteluiden mukanaan tuomat ilmastoperformanssit Maapallon pohjoiskalotin liepeillä saanevat pian vastineensa hieman toisaalla kun moinen tapahtuu myös Saturnuksen kupeilla sen Titan kuulla. Hiljattain näet Cassini-luotain havaitsi sen pohjoisella napavyöhykkeellä jättiläismäisen pilvimuodostelman, josta esitetyt mietteet ovat osaltaan myös tuorein tuntemani luku Titanin nestekehän vaiherikkaaseen teoriahistoriaan, jonka alkuluvuista löytyi spekulaatioita sen luonteesta todellisena hyytävänä etaani-metaanipohjaisena merimaailmana, jota näkemystä havainnot sitten vähitellen kuivasivat eräänlaisena huipentumanaan meriksi arveltujen alueiden osoittautuminen dyynien halkomiksi aavikoiksi, johon nähden etelästä löytynyt järvimäinen kohde vaikutti liki keidasmaiselta ennen pohjoisen mahdollisesti järvien ja jokien muodostaman kudelman löytymistä, joiden täyttymisellä pilvimuodostelman sateilla arvellaan nyt olevan oma osuutensa potentiaalisten pinnanalaisten lähteiden ohessa ja jonka arvellaan siirtyvän vuodenaikojen vaihtumisen myötä eteläiselle puoliskolle. Näinä päivinä tuon nestekehän tarina voi jälleen saada uuden luvun kun Cassini ohittaa Titanin havainnoiden kerralla monia siivuja omista aiemmista nauhamaisista kartoituksistaan sen pohjoiselta arvellulta joki- ja järvialueelta niiden välimaastoineen yhtenä tarkoituksenaan nähdä mahdollisia tuulen tuomia nesteen pintatason muutoksia, jotka varmentaisivat kysymyksen olevan niissä nykyisestä nesteestä mahdollisten muinaisten kuivuneiden altaiden ja uomien sijaan, mikä on yksi niistä avoimista kysymyksistä vaikkapa kryovulkanismin ohessa, joiden perusteella on helppo leikillisesti todeta Titanin ikään kuin hieman pihtaavan salaisuuksiaan. 😉

Ihmissuhteiden sektorillakaan talvenselkä ei vielä ole taittunut miksikään kevätpuroiksi vaikka viime aikoina eräät kohtaamiseni ovat tuntuneet kuin kevätauringon ensimmäisiltä lämmittäviltä säteiltä pitkän talven jälkeen, joiden saralta mainittakoot tammikuussa kadulla sattumalta tapaamani naisen paluu sittemmin tulkintani mukaan nuivemman oloisille linjoille ainakin minun suhteeni tuolloisesta päinvastaisesta vaikutelmastani huolimatta ja viime viikonloppuna tapahtunut kolmas satunnainen katutapaaminen muutaman kuukauden sisällä tällä kertaa entiseksi lukiolaiseksi kutsumani naisen kanssa, joka sanoi ensimmäisinä sanoinaan minut nähdessään pyytävänsä anteeksi suoraviivaista pyyntöään tulla luokseni yöksi, minkä hän olisi saattanut tehdäkkin ellei olisi lopulta kokenut minua sittenkin liian tuntemattomaksi itselleen, monesti tapahtuvaa polkujemme kohtaamista mahdollisesti myöhemmin ongelmalliseksi ynnä katsonut sekoilleensa viime aikoina liikaa ja huomannut tuttaviensa olevan likeisessä kapakassa, mikä episodimme kuitenkin lähensi meitä tuoden tuohon suhteeseen rajoitetun fyysisenkin elementin olkootkin että en kyseistä naista melko avoimeen nykyisten ykköspreferenssittärieni eliittikastiin kohotakkaan.

Report This Post

2 thoughts on “Turun talvesta pilviin Titanin taivaan alla ja takaisin nykykatukohtaamisteni trilogisoitumiseen

  1. elikar

    Thorin vasara -musikaalin pyörähtäessä ensi-iltaansa viime perjantaina järjestettiin sen yhteydessä Turun kaupunginteatterin edustalla viikinkimarkkinat, jotka saivat minut etukäteen uumoilemaan niille luultavasti osallistuvan myyjän ominaisuudessa myös erään tuttavattareni mutta hän kertoi minulle että ei ikäväkseen ollut muilta kiireiltänsä ennättänyt tekemään tarpeeksi tuotteitaan sinne myyntiä varten, mitä kompensoi hänen aikeensa osallistua kelttien maailmaan sijoittuvaan eloroolipeliin. Sattumalta olin tuolloin tullut itse lukeneeksi juuri edellisenä yönä Tiede-lehdessä olleen Päivi Parhi-Riikolan artikkelin kelteistä ja arvostelun Tom Sjöblomin teoksesta Druidit. Tietäjiä, pappeja ja samaaneja, joista ensimmäisessä huomioni kiinnittyi jälleen siinä kerrottuun Gaius Julius Ceasarin arvatenkin osin propagandistisessa teoksessaan Gallian sota antamaan kuvaukseen druideista, jotka “ratkoivat yhteisössään “melkein kaikki kiistat”, kuten rötökset ja murhat sekä epäselvyydet päälliköiden seuraajista ja alueiden rajoista.” Itse kävin tuona perjantaina vilkaisemassa hieman kesäisiä Vanhan Suurtorin keskiaikaisia markkinoita muistuttavia viikinkimarkkinoita siellä savun tuoksun vaatteisiini tartuttaen. Lauantaina matkasin erään ystäväni seurassa Piikkiön liepeiltä löytyvälle koiratarhalle kertoen tälle simpansseista, joiden oli havaittu metsästävän keihäillä pikkunisäkkäitä ja sain todistaa ystäväni koirien hieman koomiselta vaikuttanutta tappelua, joka sai hänen pakettiautonsa hytkymään ja jonka hän väitti johtuvan niiden keskinäisestä valtataistelusta. Seuraavana päivänä astuin Aurajoen jäälle Tuomiokirkon liepeiltä kävellen ensin sitä pitkin Tuomaansillan alittaen Koroisten ristille, josta jatkoin sitten Halisten koskelle ja sen yli aina Kampiförin kesäsijoille saakka, jonne asti talviset jokiretkeni eivät aiemmin vielä olleet ulottuneetkaan. Tällä viikolla Titanin ystäville oli taas tarjolla uutta tutkakuvamateriaalia sen pohjoisesta arvellusta jokien ja järvien maailmasta.

    Report This Comment

  2. elikar

    This week: Liquid on Titan, Returning to Enceladus, and a Dedication

    July 31, 2008
    Todd J. Barber, Cassini lead propulsion engineer

    Greetings from the “flight deck” of Cassini, one month into the Cassini Equinox Mission! These last four weeks have passed very quickly, and we certainly hit the ground running with essentially no down time between the prime and extended missions. In fact, in the six-week period starting July 1, 2008, we will execute two targeted flybys (Titan and Enceladus) and sixteen non-targeted, more distant satellite flybys. These non-targeted encounters include one liaison each with Methone, Pandora, Janus, Mimas, Atlas, and Titan and two trysts each with Epimetheus, Daphnis, Prometheus, Pallene, and Pan. With sixty-four moons and counting, there’s never a shortage of rich scientific targets in the Saturnian system. In fact, as I write this, we just started receiving data from yet another successful close encounter with Titan, a 1623-kilometer (1008-mile) altitude gravity science pass setting up a thrilling Enceladus flyby (E4) on August 11, 2008. Members of the Cassini team (including yours truly) will be blogging during the days around E4, just as we did back in March. Please stay tuned!

    As if to reclaim the spotlight currently focusing on Enceladus, Titan recently made the news, yet again, with a profound discovery from Cassini. After many years and much speculation, the presence of liquid ethane in hydrocarbon lakes on Titan has been proved! In an upcoming “Nature” article, coincidentally to be published this very day, Cassini scientists lay out the evidence for the presence of ethane, thanks to observations from the Visual and Infrared Mapping Spectrometer (VIMS). Sounding like a sixth Great Lake, Ontario Lacus, in Titan’s south polar latitudes, contains not only ethane but methane, nitrogen, and other hydrocarbons as well. This distant “pond” is actually roughly the size of Lake Ontario on the home planet, but there the similarities end, largely due to the bitter liquid temperatures of 93 Kelvin (-180 degrees Celsius, or -292 degrees Fahrenheit!). Even more bizarrely, Cassini observed Ontario Lacus’ lakeside beach becoming more exposed as the lake evaporates into Titan’s frigid atmosphere! Clearly, Titan has many puzzles awaiting our eager eyes in the Equinox Mission.

    I’d like to close out this column with a dedication. Last week, my paternal grandmother, Alice Rose (Feezor) Barber passed away. She saw unfathomable changes in her lengthy ninety-three years, from the beginnings of radio, air travel, and automobiles all the way through spaceflight. I know her adventuresome spirit and the strong will that saw her through the Great Depression and Dust Bowl in Kansas courses through my veins and permeates my DNA. We shared a passion for travel and exploration, both of us realizing our childhood dream of visiting all fifty states, for example. She was fascinated by our work at JPL and NASA, too, always serving as a proud Gramma and a space ambassador to her fellow patrons in the WaKeeney, KS coffeeshop. As she always told me, “I don’t understand everything you’re doing, but I’m proud of you.” I’d like to say, Gramma, I’m proud of YOU and your rich legacy. I love you with all my heart, and may you rest in eternal peace.

    Report This Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *