15 thoughts on “Isoäidin kuolema

  1. elikar

    Voi Elias! Kuolema voi olla kaunis, kuten nyt. matka jatkuu, ja olen varma että isoäitisi tietää, että kävit. halaus.

    – Hanna minulle tekstiviestitse isoäitini kuoleman johdosta

    Report This Comment

  2. elikar

    Syvä osanottoni. Nyt tuntuu pahalta , mutta joskus sumtpilven takaa vielä paistaa aurinko. Kaisakin ottaa osaa suruusi.

    – Lahtonen minulle tekstiviestitse isoäitini kuoleman johdosta

    Report This Comment

  3. Oola

    Osaanottoni. Mutta matka jatkuu. Tulevat tavallisesti aina nopeasti ja yllättäen, vaikka aina tiedostaa sen, että jonain päivänä sitä jokainen meistä viskasee lusikan nurkkaan.
    Kyllä se siitä.

    Report This Comment

  4. elikar

    Otan osaa vielä… Kerttuli taisi jotain tuosta jutusta mainitakin. K odottaa muuten babya 🙂 Hassua mutta sellaista elämä on.

    – Riitta minulle tekstiviestitse isoäitini kuolemaankin liittyen

    Report This Comment

  5. elikar

    Edelleen jatkuva aurinkoinen ja lämmin sääperiodi on osaltaan saanut minut tekemään viime päivinä useampia pidempiä kävelyretkiä sekä törmäämään niillä muutamiin tuttuihin kasvoihin kuten vaikkapa sunnuntaina ensimmäistä kertaa lastenvaunujensa kera näkemääni “Kristuksen morsiameen” ja minua muusta seurastaan huolimatta tervehtineeseen “Tulevaan eräoppaattareen” ynnä lienee mukava ilmasto antanut lisäksi oman impaktinsa myös viime keskiviikkona myönteisissä merkeissä jatkuneille keskusteluilleni uuden Medianomi tuttavattareni kanssa. 🙂

    Report This Comment

  6. elikar

    Keskusteluni Medianomittaren kanssa jatkuivat eilenkin ja olisin saattanut pyytää tätä nukkeanimaatioiden tekijätärtä, joka tullee tekemään myös televisio-ohjelmaa seuraavista Euroviisuista, seurakseni pääsiäisperiodille ennen isoäitini hautajaisia ensi keskiviikkona ellei hän olisi kertonut matkaavansa siksi ajaksi muualle mutta kenties jatkossa voin toimia vastaavasti tämän vuoden Fanatic Figuras nukketeatterifestivaalinkin jo häämöttäessä lähitulevaisuudessa… 🙂

    Report This Comment

  7. elikar

    Bithynian eksarkki, jonka työtoverina olen nyt jo noin vuoden ajan saanut toimia nähden näin asemastani käsin sangen läheltä esimerkiksi niin julkisuuteenkin päätynyttä kuohuntaa Turun ortodoksisen seurakunnan huipulla kuin Konstantinopolin ja Moskovan patriarkaattien voimainmittelöä siirtoineen maailmannäyttämöllä niiden omassa keskinäisessä kylmässä sodassansa paavi Benedictus XVI:n vierailun ekumeenisen patriarkan Bartolomeios I:n luo Fanariin ohessa, lähti tänään tapojensa mukaisesti pääsiäisen viettoon Lintulan luostarin nunnien pariin. Erityisavustajalleen hän ei tälläkään kertaa, ilmeisen harkitusti, hyvää pääsiäistä toivottanut vaan sen sijaan hyvää vointia. Eksarkki on kyllä tietoinen Yleisradion tänä iltana esittämästä Mel Gibsonin The Passion of the Christ elokuvasta mutta en lopulta tullut kysyneeksi tältä aikeitteni vastaisesti aikooko hän katsoa sen yhdessä nunnien kanssa kuten itse aion tehdä vaikkakaan en nunnien vaan eväiden kanssa. Huomenna ja ylihuomenna aion puolestaan katsoa työtoverinikin usein tavanneesta paavi Johannes Paavali II:sta tehdyn dramatisoidun elämänkerran televisiosta ynnä luultavasti käydä niiden jälkeen vielä tarkkailemassa ortodoksikirkkokansan kirkonkiertäjäisiä.

    Report This Comment

  8. Mikko Ellilä

    Minäkin katsoin Wojtylan elämäkertaelokuvan. Ihan kiva, mutta melko kaavamainen ja ennalta-arvattava. Kuitenkin kannatti katsoa ihan yleissivistysmielessä.

    Gibsonin sadomasokistiskeidaa en viitsinyt katsoa. Gibson on käsittääkseni onnistunut elokuvantekijänä paljon paremmin uusimmassa pläjäyksessään nimeltä Apocalypto.

    Report This Comment

  9. elikar

    Loppukonkluusionaan tulevasta Medianomitar totesi tänään keskustelujemme päätteeksi että ei tiedä mitä elämällään tulee jatkossa tekemään ja lähti sitten pakkaamaan väliaikaisempaa tai lopullisempaa muuttoaan varten pois Turusta… 🙁 Mukava nainen… Itse poden vielä lisäksi hieman viime perjantain uurnanlaskun mahdollisesti osaltaan tuoman kuumeisen pärskähtelyn jälkioireita, josta tilaisuudesta ja sitä aiemmasta siunaustilaisuudesta pääsiäisen ohessa koettanen vielä myöhemmin hieman kirjoittaa. MTV3:n, Kotimaa ja Karjalainen ovat puolestaan pyytäneet haastattelua eksarkiltani liittyen ainakin hänen myöskin tänään pitämäänsä esitelmään patriarkaatin asemasta Turkissa, joten hän saattanee näin näkyä jälleen julkisuudessa niiden kautta.

    Report This Comment

  10. elikar

    Tuomo Karhun juttu Turun Sanomille 27.4.2007:

    Hanneriina Moisseinen teki näyttelyn
    isänsä 17 vuoden takaisesta katoamisesta

    Muistot palaavat kuin keväiset linnut

    “Ensin tapahtui katoaminen. Ihminen käveli saaressa metsään ja hävisi elokuisen yön pimeyteen. Kukaan ei tiedä, miksi tai minne hän meni. Ihmistä etsittiin kaikin tavoin. Häntä ei koskaan löytynyt”, alkaa Hanneriina Moisseisen, 28, galleria Justin näyttelyn Katoaminen ja muistaminen arvoituksellinen saateteksti.

    – Voi sanoa, että tämän näyttelyn työt perustuvat tositapaukseen: isäni katosi 17 vuotta sitten, eikä häntä koskaan löytynyt, Moisseinen täräyttää.

    – Olen pystynyt puhumaan asiasta vain harvoille, koska aihe on niin kauhea, että siihen on vaikea suhtautua. Niin minä sitten päätin kertajysäyksellä tehdä tällaisen näyttelyn.

    Puhumattomat

    Justin näyttely sisältää Tampereella asuvan Moisseisen taitavasti luonnon materiaaleista rakentamien teosten lisäksi muun muassa isän kellon ja poliisin pöytäkirjasta otetun kartan alueesta, jolle isä katosi.

    – Otsikko Katoaminen ja muistaminen viittaa paitsi isän katoamiseen myös siihen, että kaikki isään liittyvät muistoni ovat hävinneet. Näyttelyni on eräänlaista muistojen palauttamista, mihin varsinkin työni Muistot palaavat kuin keväiset linnut harmaan talven jälkeen viittaakin. Jotenkin muistoni ovat olleet niin syvällä takaraivossani, ettei niillä ole ollut sen enempää värejä kuin ääniäkään.

    Näyttely jakautuu katoamiseen ja muistamiseen hyvin konkreettisesti: ensimmäinen huone on katoamisen, toinen muistamisen. Heti katoamishuoneen etualalla huomion kiinnittää mietteliään, ehkä odottavankin näköinen, kävyistä rakennettu hahmo.

    – Teoksen nimi on Hiljainen kaveri. Omistan sen kaikille, jotka eivät ole puhuneet asioista silloin, kun niistä olisi pitänyt puhua.

    Häpeän tunne

    Näyttelyn teokset kuvaavat epämääräisyyden tilaa, johon ihminen joutuu kadotessaan tai kadottaessaan jonkun. Moisseinen luonnehtii kokonaisuutta tutkimusmatkaksi katoamiseen ja muistamiseen, tyhjyyttä täynnä olevaan tilaan, josta ei voi tietää mitään, mutta jonne voi mennä uskonvaraisesti, silmät kiinni.

    Läheisen ihmisen kadottamista seuraa helposti myös häpeän tunne. Katoamishuoneen etummaiseen nurkkaan sijoitettu pikkuruinen ruusukuppi kuvaa sitä.

    – Teoksen nimi Me koristamme itsemme sarvilla on Aksel Sandemosen romaanista ja viittaa siihen, miten helposti ihmiset omassa yksinäisyydessään koristelevat itsensä pahoilla asioilla – ja ehkä jotenkin nauttivatkin siitä.

    – Toivo ja usko -työssäni pohdin, mihin voi uskoa, kun ei ole mitään selitystä ja kuitenkin haluaisi toivoa jotain. Olen miettinyt asiaa todella paljon viime aikoina. Isäni kadottua pelkäsimme aluksi, että jotain kauhean häpeällistä tulisi ilmi, jos isä löytyisi, elävänä tai kuolleena. Vähitellen tajusimme, että pahinta onkin se, ettei mitään ikinä selviäkään.

    Synkäksi Moisseinen ei näyttelyään luonnehtisi.

    – Pyrin enemmän kauneuteen kuin kauheuteen.

    Hanneriina Moisseinen: Katoaminen ja muistaminen galleria Justissa (Vanha Suurtori 5) 13.5. asti.

    Kävin itse katsomassa Moisseisen näyttelyn ennen vappua antaen sen aiheen tällä kertaa sivuta omissa mielleyhtymissäni lähinnä isoäitini kuolemaa jälkivaikutelmineen. Vappu puolestansa oli omalla kohdallani sangen valju verrattuna vaikkapa viime vappuuni. Käyntiin jo pyörähtäneet Fanatic Figuras nukketeatterifestivaalit 2.-11.5.2007 sävyttänevät lähipäiviäni.

    Report This Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *