Turun tähtitieteen tohtori Faustista & Skinheadien hyökkäyksestä Neitsytkuningattaren tragedian kautta Pennisillan parhaaseen paikkaan

[this is a copy retrieved from old server]
Kompensoin omaa taittuneen viime vuoden televisiottomuuden loppuperiodiani osaltaan käymässä aktiivisesti katsomassa Suomen Elokuva-arkiston Turun näytäntöjä edesmenneen Ingmar Bergmanin Seitsemännestä Sinetistä alkaen täyttäen samalla näin myös henkilökohtaisen klassikkoelokuvasivistykseni aukkoja, joihin sisältyi F.W.Murnaun vamppyyritarina Nosferatu, josta olin aiemmin nähnyt vain otoksia ja jonka loihtima tunnelma onnistui saamaan minut pauloihinsa hieman etukäteisarvelujani voimallisemmin. Tuota liki runollista elokuvaa katsellessani ajatukseni vaelsivat toviksi sen aikaansaamaa assosiaatioketjua pitkin Vartiovuoren laella likellä konstantinopolilaista työpaikkaani kohoavan C.L.Engelin suunnitteleman tähtitornin näyttämölle keskelle sekä raivoavaa Turun paloa että tieteenhistoriaa niin aiemmin J.W.Goethen kuin sittemmin Murnaunkin käsittelemän Faustin tarinan varhaiseen omaan varianttiini F.W.Argelanderin henkilöhahmoon sovellettuna pitkälti inspiroituneena tämän Aurinkokunnan matkasuuntaa siellä selvittäneen Turun akatemian observaattorin legendaarisista syyskuun neljännen päivän illan havaintopäiväkirjamerkinnöistä vuodelta 1827:
´

Tässä havainnot keskeytti hirvittävä tulipalo, joka pani Turun tuhkaksi.”

Vartiovuoren tähtitorni
Vartiovuoren tähtitorni

Faust tarinan lähteiltä löytyy ilmeisesti myös aivan todellinen Johann Georg Faust niminen väitetysti alkemiaa, astrologiaa ja magiaa niinä aikoina kun renessanssin kulttuurivirrat huuhtoivat saksankielisen kulttuuripiirin maailmaa harjoittanut henkilö, minkälaisesta keitoksesta on helppo ymmärtää voineen nousta ja muovautua jos jonkinlaisia juttuja vaikkapa hyvinkin arveluttaviin keinoihin turvautuvasta viisastenkivenmetsästäjästä, joka saattaisi olla valmis jopa myymään oman sielunsa paholaiselle tyydyttääkseen sillä tiedonjanoaan, minkä kaltaisen tulkinnan valossa tietysti liki liekkeihin jäävän apeksinmetsästäjä Argelanderinkin tarinan voisi esittää. Selviytymismahdollisuuksiensa maksimoimiseksi selviytyjän ei aina ole mielekästä omine rajallisine resursseineen haalia itselleen mahdollisimman paljon tietoa tai sen käsittelykapasiteettia koska niilläkin on hintansa vaan toisinaan moisia kannattaa mieluummin ulkoistaa tai turvata muihin karkeampiinkin keinoihin, joilla koettaa selvitä niiden niukkuudessa. Esimerkinomaisesti voidaan näin painottaen aluksi kuvitella vaikkapa miten Argelander olisi saattanut aikanaan ensin luotsata itsensä kohden Turkua ennen kosmisempaa suunnanmääritystään: Kenties hän oli selvinnyt monessa läpi vuosisadan alun lapsuutensa Preussin Memelin luottamalla alkajaisiksi sekä omiin lähisukulaisiinsa että heiltä saamiinsa ohjenuoriin ynnä täydentämällä ja korvaamalla niitä muun muassa imitoimalla muita hänen nähdäksensä menestyksellisiä toimintamalleja valintaprosessipäätöstensä suorittamisessa karttamatta myöskään omasta luottamuspääomastaan hänelle riippuvaisten tahojen neuvoja välttämättä aina täysin itse kokonaan ymmärtämättä moisissa käyttämiensä ohjeiden käyttökelpoisuuksien syitä sen sijaan, että olisi aina sitonut riskaabelisti niiden tekemiseen tiukasti vain henkilökohtaisia mentaaliresurssejaan täydentämättä moisia näin osin evoluution häneen tiukemmin tai osviitanomaisemmin etukäteenkirjoittamin tavoin kuten tutkimalla aina “nuorfaustisesti” ylettömän tarkasti vanhempiensa hänelle tarjoaman ruuan myrkyn varalta ennen sen syömistä, miksi ei toisaalta olisi tullut siten oivasti tähän kontekstiin nähden demonstroineeksi moisen käyttäytymisen häiriintyneisyyttä arkisella yksilötasolla. Historiallisessa katsannossa taannoisen tammikuun ja tämän vuoden neljäs viikko näyttäytyi sangen vallankumouksellisen sarastuksen kajossa kun ensin maanantaina Ranskan vallankumouksen liekkien keskellä kuningas Ludwig XVI päätyi mestauslavalle ja sitten sen kidasta ratsasti hänen eräänlaisena seuraajanaan demokratian tulenkantaja muovaten Argelanderin lapsuus- ja nuoruusvuosien maailmaa näin hänen omakohtaiseen tiehensäkin vaikuttaen sytyttäen siten omalta osaltaan niitäkin kulovalkeita, joiden satona tuon viikon päättyessä Helsingin Paasitornin punainen lyhtykin lopulta pitkälti roihahti paloon, mikä valo näine verenpunaisine ilmentymineen on sekin yksilöön palauttaen nähtävissä esittämälläni tavalla faustisen tulen loimuna niille äänestäjille, jotka uhraavat omia resurssejaan jonkin enemmistön populaation jäsenten kollektiiviedun mukaisen äänestysvaihtoehdon selville saamiseksi tullen siten helposti äänestyksen lopputuloksesta huolimatta itse vapaamatkustajien maksumieheksi sekä tämän myötä myös samalla nemesiksenä niille enemmistövallan teologien teorioille, jotka ovat illusorisesti käsitelleet moista jonkinlaisen kaikkitietävän ominaisuudessa. Johtuen Faustin sinänsä pitkälti universaalin kertomuksen kristilliseurooppalaisista juurista olisi tietenkin siksi mitä sopivinta tuoda Argelanderin tarina esittämieni suuntaviivojen mukaisesti sen autenttiselle tapahtumapaikalle Turun kulttuurikaupunkivuotena 2011 osana sille jo nimensäkin puolesta sopivaa Turku palaa -ohjelmistokokonaisuutta esimerkiksi teatteriesityksen muodossa. Turusta kyllä löytyy niin tietotaitoa sen kulttuuriklusterista moisen toteutukselle esimerkiksi tavallaan ironisestikin Turun Taideakatemian & Konservatorion kasvateista, joista erään enenevästi tuntemani Viulistittaren kanssa hiljan keskustelin hänen oman oppilaitoksensa rahoituksesta sille vaihtoehtoja tapaillen tietoisena faustiseen teemaani sopivasti vastaavien päätymisestä helposti esimerkeiksi tuhoisasta verorahoitteisesta koulutuksesta, jonka läpikäyneiden ammattitaidolle ei välttämättä löydy kysyntää kuin myöskin luultavasti ainakin hyvää tahtoa ellei peräti pientä mesenointiapuakin vanhaa tähtitornia nykyään hallussaan pitävän Åbo Akademin säätiön taholta sen sekä muutettua minullekkin Nosferatun tarjonneen elokuvateatterin vaatekaupaksi että oman emäkorkeakoulunsa tultua puolestansa jo kauan sitten sosialisoiduksi. Kenties vaikkapa tulinukketeatterin kerrontametodit soveltuisivat luontevasti osaksi ainakin moisen teatterispektaakkelin huipentuman toteutustapapalettia akatemian kirja- ja arkistoaarteiden kadotessa infernon keskellä savuna ilmaan toimien näin myös siten esimerkkinä mentaaliulkoistamisen vaaroista Argelanderin välttäessä samalla liekkejä pohjimmiltaan rakkaudesta niin itseensä kuin vaimoonsa Maria Sofiaan ja muihin läheisiinsä nousevasta sekä sitä samalla toteuttavasta toiminnasta tiedon ollessa sille oikeassa tälle instrumentaalisessa osassansa ja lopulta koko näytelmän voisi päättää pahimman jäädessä taa neljä päivää myöhemmin Argelanderin lohdullisiin merkintöihin hänen palolta kuitenkin välttyneeseen havaintopäiväkirjaansa:>
Kaikkein kauneimmar revontulet, jotka olen koskaan nähnyt.”


Faust
Rembrandt Harmenszoon van Rijn etsaus Faust vuodelta 1652

Siinä missä Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf oli havaitsevinaan itse antikristuksen uskoi filosofi G.W.F.Hegel taasen nähneensä välähdyksenomaisesti ratsailla oman maailmanhenkensä työssään alunperin ranskaa taitamattomassa Preussin kuningaskuntaan joukkoinensa marssineessa korsikalaisessa, missä väitteissänsä he olivat kenties kutakuinkin suurinpiirtein yhtä oikeassa sekä ollessansa aivan kirjaimellisesti otettuina tietenkin näin omissa harhaisissa fantasioissaan että väljemmin tulkittuina tavoittaessaan kumpainenkin tavallaan jotain keskeistä tästä halki ajan ja Euroopan varjonsa heittäneestä hahmosta, joka tuli toiminnallansa kaataneeksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vähentäen sieltä sen Goethen, joka 1772 julisti räväkästi oman isänmaansa olevan siellä, missä hän voi elää ja toimia turvallisesti, ihailemaa tarjontaa tässä suhteessa likimain tuhannesta pikkuruhtinaskunnasta & vapaakaupungista ynnä vastaavasta yksiköstä noin neljäänkymmeneen saatellen ne oman valtapiirinsä alle sysäten siten sekä aluetta poliittisen sentralisaation suuntaan että myös sen väestön aatemaailmaa suopeammaksi moiselle kehitykselle. Tuohon persoonaan henkilöitynyt aikakautensa myrskykeskus ajoi paitsi Preussin Hegelin havainnoimassa Jenan ja Auerstädtin taisteluissa 1806 hävinneen kuningashuoneen turvaan Memeliin eli nykyiseen Liettuan Klaipedaan Argelanderin perheen suojiin niin myös lamauttamalla näin tuon monarkian rakennustoimintaa Napoleonin vanavedessä nousseen uusklassisen rakennustyylisuunnan edustajan ja maineikkaassa Bauakademissa opiskelleen Carl Ludwig Engelin Venäjän keisarikunnan palvelukseen rakentamaan Tallinnan ja Pietarin vaiheidensa jälkeen pitkälti samojen poliittisten tuulenpyörteiden pohjoiseen 1809 sattumalta luomaan tuoreeseen Suuriruhtinaskuntaan ensimmäiseksi merkittäväksi työkseen 1819 valmistuneen Turun akatemian Vartiovuoren tähtitornin

Engel
Carl Ludwig Engel

Teatteri oli Engelin lempiharrastus ja jo ennen Argelanderin saapumista sinne observaattoriksi 1823 näyteltiin tuossa tähtitornissa hänen kutsumiseensa johtanut tosielämän tragedia kun sen ensimmäinen observaattori Henrik Johan Walbeck päätyi siellä vuotta aiemmin itsemurhaan. Syyskuun neljäntenä päivänä vuonna 1827 näyteltiin sitten siellä vastaavasti se suuri seuraava näytös Argelanderin ollessa havainnoimassa taivasta Turun palaessa hänen ympärillään työn lopulta näin keskeyttäen. Tämän jälkeen akatemian toimintaa keskitettiin hetkeksi Vartiovuorelle kunnes keisarillista manifesti pian määräsi sen siirrettäväksi Helsinkiin, jonne myös rakennettiin uusi observatorio, josta Engelin ja Argelanderin yhteistyön hedelmänä tuli hyvinkin käyttökelpoinen aikansa standardeihin nähden Turun tähtitornin saadessa puolestansa uuden roolin ruotsinkielisen merenkulkukoulun tyyssijana aina vuoteen 1967 asti ennen toimimistaan edellislauantain vastaisena aamuyönä minun ja minut sinne sopivasti itse vieneen naisen pienimuotoisen suutelukohtauksen taustakulissina. Preussi alkoi vahvistumaan Napoleonin jälkeen joidenkin tahojen kaavaillessa sille osaltaan hänen vaikutuksestansa johtoasemaa poliittisesti yhtenäisessä Saksassa ja sen prinsseihin näiden pakolaisuuden aikana tutustunut tähtitieteen saralla mainetta niittänyt Argelander kutsuttiin 1837 tämän myötä sinne Bonnin yliopistoon alan professoriksi, minkä jälkeen hän käynnisti esimerkiksi runsaan vuosisadan käyttökelpoisena kestäneen tähtikartaston laadinnan mutta eivät hänen siteensä Suuriruhtinaskuntaankaan katkenneet sillä hän koulutti vielä kaksi tähtitieteen professoria Helsinkiin, joista ensimmäinen oli sieltä lähtöisin ja jälkimmäinen puolestansa hänen oma vävynsä. Tuskinpa tämä sukujuuriltaan savolainen alunperin Königsbergin yliopistossa hallintotutkimusta opiskellut mies koskaan myöskään kokonaan unohti sitä kaupunkia, jonka liekkimeren keskeltä hän kerran kenties erotti tornistansa isoisänsä sen tuomiokirkkoon takoman tuuliviirin, jonka elämäntie taasen oli johtanut aikoinaan Loviisasta meren taa Preussin Tilsitiin, jossa myöhemmin solmittu Napoleonin ja Venäjän keisari Aleksanterin sopimus sekä pienensi Preussin alueen puoleen entisestä että pohjusti tietä pohjoisen Suuriruhtinaskunnan syntyyn ennen hänen pojanpoikansa saapumista sinne avaamaan taivaan salaisuuksia ja todistamaan lipumistamme kohti Herkuleen tähtikuviota.

Argelander


Friedrich Wilhelm Argelander

Tarkoituksenani oli pitkälti sangen satiirisessa hengessä käydä kevytprovokatiivisen antitasavaltalaiseksi eleeksi tulkittavissa olevasti katsomassa Elisabeth: Kultainen aikakausi -elokuva siihen nähden soveltuvimpana päivänä viime joulukuussa mutta kävikin sitten niin että tulinkin itse tasavallan poikien brutaalin hyökkäyksen yllättämäksi hieman ennen tuota kaavailemaani elokuvatuokiota. Ollessani näet kävelemässä tuolloin alkuillasta kotinurkillani eräällä Turun rauhallisimmista alueista huomasin äkkiä ohitettuani kaksi miekkosta tarkkaavaisuuteni muiden kanssakulkijoideni suhteen oltua virittyneenä ympäristökontekstiin nähden keskimäärin melko mielekkään mutta hetkellisesti liiankin matalaintensiiviseksi päätyneeni vaaratilanteeseen kun heistä ensimmäinen kommentoi ärtyneesti olemustani ilmestyttyäni yllättäen hänen lähinäköpiiriinsä todeten sitten kenties aavistuksen päihtyneessä sävyssä heistä toiselle nyt kyllä heittävänsä minua kivellä, mihin tämä puolestansa reagoi kehoittamalla minua juoksemaan, joiden yhteisvaikutuksesta sitten pinkaisinkin vauhtiin väistäen näin samalla minua kohden ainakin summittaisesti naurunremakan kera viskatun kivenmurikan. Myöhemmin tuttavattaristani muuan Laulajatar sanoi minun olleen väärässä paikassa väärään aikaan kysyen vielä mahdollisesta rikosilmoituksen jättämisestäni siitä ja eräs Tähtiharrastajatar puolestansa virkkoi kutakuinkin luulleensa “koko genreen olleen kuollut” kerrottuani heille erikseen näiden päänsä kaljuiksi ajelleiden rautaristipaitoihin pukeutuneiden lapsosten toimista. En tullut invaasion jälkimainingeissa lähteneeksi sen enempää nakkaamaan nahkapäätä itse takaapäin kivellä kuin tekemään tuosta kenties hankalasti todistettavissa olevasta tapauksesta mitään rikosilmoitusta epävahingonkorvauskeskeisen & insensiteettipuutteisen sekä jo muutoinkin ruuhkautuneen valtiollisen oikeusjärjestelmän rattaisiin puntaroituani myös moisen mahdollisia vaikutuksia kivittäjän tai vastaavien jatkokäyttäytymiselle arvioituani sellaisen olevan potentiaalisesti liian kallista itselleni antaen koko tapauksen sikäli jäädä ajatellen lisäksi että olisin optimaalisemmankin oikeusjärjestelmän olosuhteissa tullut kenties etukäteen hyväksyneeksi mahdollisuuden tietyllä todennäköisyydellä joutua liki vastaavaan tilanteeseen suosiessani jo peruskustannussyistä sekä läpikattavaa ohuempaa turvaa sen taholta että siksikin omavastuuta tarkkaavaisuudenkin saralla piirun enemmän kuin mitä itselläni kyseiseen konfliktiin tullessani nyt oli ollut. Tavallaan tuo kohtaamani rautaristikaksikko oli osittain aatehistoriallisella ja semioottisella tasolla sen saman myrskykeskuksen tielleni Turkuun heittämä kuin joka vaikutti preussilaiskaksikko Argelanderin ja Engelin aiemmin ristenneisiin polkuihin sillä riehuessaan Euroopassa Napoleon tuli siis muun ohessa kylväneeksi myös nationalismin siementä ja raivanneeksi tieltään, hänen erään myöhäisemmän seuraajansa sanoin, paavin divisioonina toimineita hengellisiä ritarikuntia kuten saksalaisen ritarikunnan, jonka symbolina toiminut rautaristi päätyi sittemmin radikaalien kansalliskollektivistien yleisempään kuvastoon Engelin opiskelutoverin sekä uusklassisen arkkitehtuurin silloisen suurimman nimen Karl Friedrich Schinkelin ensin muovattua sen vahvistuvan Preussin valtiovallan käyttöön, minkä jälkeen Otto von Bismarckin jatkettua raudalla ja verellä korsikalaisen työtä siitä tuli lopulta eksplisiittisesti kansallissosialistisen

ekspansiivisen valtakunnan yksi keskeisimmistä tunnuksista

.

Primääristi kohtaamieni kansalliskollektivistimiekkosten mahdollinen itsensä uhraaminen muutamille omille geneettisille piirteillensä pidättäytymällä sekä niiden takia seurustelusuhteista, joiden mahdollisista hedelmistä moisia ominaisuuksia olisi karsiutunut pois sellaisten tieltä, jotka kompensaationa tällaisissa valtiovallattomihkoissakin vaihtokaupoissa näin menetetyille olisivat hintaansa nähden tarpeeksi todennäköisesti edistäneet jäljellejääneiden piirteiden selviytymismahdollisuuksia että vastaavista irrationaalisista syistä muunkinlaisesta kaupankäynnistä johtaa tosiasiassa helposti niin kyseisten henkilöiden kuin heidän omasta mielestänsä vaalimien ominaisuuksienkin joutumiseen huonompaan asemaan toiminnassaan näissä suhteissa mielekkäämpiin yksilöihin, mitä kuilua vielä aktiiviselta puolelta tietenkin syventää kansalliskollektivistien harjoittama omien resurssiensa haaskaaminen itsetuhoisiin tavoitteisiin kuten muiden pakottamiseen heidän määrittelemiinsä muotteihin väkivaltaa ja sen uhkaa kaihtamatta, mikä lopulta myös eristää tätä väkeä sellaisista toimista enemmän pidättäytyvien muodostaman liberalistisen yhteiskuntakontekstin tuomien etujen puolustusjärjestelmineen ulkopuolelle. Näin siis ensisijaisesti mutta sekundäärisesti samalla sekä vasemmistokollektivisteja että heidän oikeistokollektivisteja vastaan suunnattua arvostelua individualistisemmasta perspektiivistä kritisoiden on myöskin totta, että mikä tahansa geneettisen koodin muutos tai sosioekonomiskultturellinen konteksti ei ole hyväksi oman perimän selviytymiselle ajateltaessa vaikkapa niin säteilyolosuhteita tämän planeetan eri alueilla saatikka muualla tai sitten parasiittimeemien dominoimia uskonyhteisöjä esimerkiksi potentiaalisesti symbioottisten varianttiensa sijaan sillä vaikka hajauttamisella on monesti omat hyvät puolensa niin samoin on myös monen riskin välttämiselläkin kuten joskus saattaa olla epäfaustisen pragmaattista välttää jo muutamien yleispiirteiden perusteella jotakuta oli kyse sitten häneen lisätyistä tai synnyinpiirteistä sillä rikollisjengit merkitsevät toisinaan jäsenensä esimerkiksi rautaristitatuoinneilla nostaakseen niistä erkaantumisen kustannuksia signaloidessaan niillä heidän taustaansa ja tuottaakseen näin tehokkaammin niiden omille jäsenille ekskommunikointiuhan avulla julkisia hyödykkeitä kasvattaen siten myös omaa atraktiivisuuttaan rekrytointimielessä ulospäin kasvaakseen itse, mikä voi tapahtua jo olemassaolevaakin geneettisesti määräytynyttä ulkonäköpiirrettä hyväksikäyttäen, mikä aiheuttaa näin ulkoishaitan sellaisen omaavalle mutta jengiin ainakin toistaiseksi kuulumattomalle henkilölle ynnä yritettäessä ostaa markkinoilta esimerkiksi omaan geeniperimään liittyvien mentaalikapasiteetin elementtien manipulointia joko moisten vähentämistarkoituksessa niiden voidessa muodostua ylimääräiseksi kulurasitteeksi vaikkapa ollessansa tarvittaessa hankittavissa sopivan todennäköisesti soveltuvaan hintaan muualtakin tai sitten lisäämistarkoituksessa edesauttoi sitten kumpi tahansa selviytymistä ei ole hyväksi jos valtiovalta on omana oikkunaan puuttunut sopimusvapauteen asettamalla esimerkiksi yrityksien henkilöstölle omia “mentaaliresurssikokonaiskapasiteetin kantilta työtehtävärajoitteisten” -kiintiöpakkopaikkojaan sen voidessa heikentää muiden kustannuksella sekä yritysten kannattavuutta työllisyysvaikutuksineen että niiden välistä kilpailua palveluvaikutuksineen myös esimerkiksi kyseisen kiintiöryhmän omille edustajille tai heitä palvelua paremmin saadessansa toisaalle työllistämään kykeneville, mikä kertoo markkinoiden vaikutuksesta paitsi tuotteidensa että näin myös osaltaan ekologisiksi lokeroiksikin paljastuvien työpaikkojen kautta perintötekijäkombinaatioille erikoistumisen tuoman yleisrauhoitusimpaktin  ohessa

Napoleon

Selviytymiseni oikeistoskinheadien yllätysterrorihyökkäyksestä fyysistä integriteettiäni vastaan ei kuitenkaan merkinnyt onnistumistani käydä elokuvateatterissa katsomassa aikomallani tavalla filmatisointia Tudorien kuningashuoneen kuuluisimmasta kontroversiaalista kuningattaresta mutta sen sijaan katsoin itsekkin hyväksi havaitsemani palkitun HBO:n ja Channel 4:n tuottaman kaksiosaisen Neitsytkuningatar minisarjan samaisen Henrik VIII:n anglikaanisuuden valtionkirkkoineen ohella alullepaneman Elisabeth I:n vaiheista, jossa hänen lausumaksensa laitettu toteamus sydämen hallitsemisen vaikeudesta tiivisti sen oivasti sekä hänen henkilökohtaista elämäänsä että yhteiskuntakuvausta integraalisesti yhteen punoneessa verevässä tarinassa, kontrastissa monille aristokraattikuvastoa käyttäneille sekä yhteiskunnallisesti että psykologisesti kastroiduille kevyille pukudraamoille, esille tuotuja sinänsä huomionarvoisia seikkoja monarkioista yleisemmälläkin tasolla käytäville keskusteluille niiden monenkeskisessä ylivaltiaattomassa järjestyksessä solmimien sukulaisuussuhteiden pitkälti takaamien turvallisuusliittojen tuomille rajoituksille niin puolustussidevarmuutta nakertavalle huikentelevaiselle käytökselle kuin yksilön mahdollisuuksille yleensäkään moisten kahlitsemana saada aidosti rakastaa puolisoaan ja tulla rakastetuksi tämän taholta oman itsensä geeniperimineen vuoksi pelkkien instrumentaalisten sitä helposti monesti niidenkin kantilta kielteisesti haurastuttavien pariutumissyiden sijaan, mikä voi yhtäältä traagisesti jättää vanhenevan vahvan hallitsijan yksin onnettomaksi valtaan takertuvaksi potentiaalisesti valtakunnan jatkuvuuden vaarantavaksi väliinputoajaksi vailla perillisiä ulkoisten ja sisäisten vihollisten ympäröimänä mutta toisaalta siinä voi vapauttavasti yleispoliittisella tasolla nähdä erään hallitsijapersoonan itsensä kautta näin toteutuvan absolutismin itsetuhomekanismin ihmisyhteisöissä. Tudorien sukusaagan vaiheiden vielä kiehtomille näinä aikoina kun heidän entisillä maillaan sittemmin pääministerinäkin toiminut Tony Blair on odotetusti kääntynyt vaimonsa menojensa osanottaja määrässä siellä jo anglikaanit ohittaneiden katolisten uskoon on tiedossa pian herkkua kun televisiokanava Nelonen aloittaa tänä torstaina eli Suomen sodan syttymisen vuosipäivänä lähettämään heidän viidennestä ja viimeisestä monarkistaan jo Elisabeth ja Elisabeth: Kultainen aikakausi -elokuvien käsikirjoitukset loihtineen Michael Hirstin merkittävyydessään The Sopranosiin verrattua tuoretta niitä varhaisempiin Henrik VIII:n aikoihin sijoittuvaa soveltuvasti historiaa oikovaa ja erotiikkaa kaihtamatonta Tudors -televisiosarjaa.

Elisabeth I]

Kaksisataavuotisjuhliaan kohden ajassa rynnivän Keisarin Suuriruhtinaskunnan alkuaikojen kaupunkirakentamisen ja Venäjän valtiomytologiaan kudotun käsityksen siitä Rooman valtakunnan kolmantena inkarnaationa myötä kaksipäisen kotkan sulanpainanteet näkyvät edelleen niin Turun kuin Suomen myöhemmän pääkaupunginkin keskustojen arkkitehtoonisissa ilmeissä Engelin tulipalotoleranttina ruutukaavapohjaisena empirekäsialana. Tämä keskeinen Turun nykypäivän kaupunkirakenteen elementti vaikuttaa unohtuneen sen anakronistisen väen edustajilta, jotka kannanotoissaan ovat väkisin puoltaneet mahdollisesti rakennettavan kevyenliikenteen Pennisillan uudesta paikasta käydyissä keskusteluissa sillan Argelanderin tähtitornistaan 1827 näkemää paloa ja ruutukaavaa edeltäneen ajan vanhaa sijaintipaikkaa suurinpiirtein Vanhan Suurtorin kulmalta joen yli kaupungin pääkirjaston entisen pääoven edustan nykyään lähinnä polkupyöräparkkipaikkana toimivan suihkulähteen koristaman Vähätorin suuntaan. Mikäli moinen kulkuväylä päädytään rakentamaan onnistuneiden aiempien Tuomaansillan ja Teatterisillan rakennusprojektien jatkeeksi niin esimerkkiä voidaan ottaa sekä niistä ensimmäisen historialliseen miljööseen soveltuvasta arvokkaasta kivi- ja valurautarakenteesta että tämän raskauden sijaan jälkimmäisen elegantista keveydestä tietenkin sen sinänsä omaan teatteriympäristöönsä sopivan lievän karnevalistisista piirteistä puolestansa samalla luopuen. Luonteva paikka sillalle olisi suurinpiirtein Tuomiokirkkosillan ja Auransillan puolivälin joenmutkan liepeillä, jolloin se peittäisi niiden molempien suunnilta katsottuna rantanäkymiä mahdollisimman vähän. Empirekatuverkon mukainen linjaus likeltä sillan historiallista sijaintipaikkaa kulkisi Nunnankadulta Vähätorille mutta moinen ei tällöin ylittäisi jokea kohtisuoraan kuten sen sijaan hienovaraisesti tekisi itse kaavailemani Nunnankadunpään osalta näin tuon katuverkon mukainen mutta sieltä käyttäjäkeskeisyyttä sitä mieluummin painottaen rikkova ylityspaikka suoraan kirjaston uuden sinänsä vielä lisäavartamista kaipaavan joenpuoleisen kaupunkilaisten tyyssijaksi muovautumassa olevan keskustorin sisäänkäynnin edustalle. Näin Nunnankatua ja joen edustaa jo kesäisin tapahtumissaan hyödyntävä Aboa Vetus & Ars Nova museokokonaisuus sekä kirjaston piha kahviloineen pääsisivät sillan kautta tukemaan synergiassa toinen toistaan. Edelleen tämä malli soveltuisi sekä keventämään Tuomiokirkkosillan jalankulku- ja kevytliikennevirtoja ensimmäisten voidessa kulkea osin kirjastonkin lävitse jälkimmäisten taasen hakeutuessa Kauppiaskadun kautta halutessaan kohden keskustaa että yhteen myöskin kaavaillun Kulttuurikeskuksen korttelin elävöittämisen kanssa esimerkiksi ehostamalla ja avaamalla enemmän Nunnankadun Aboa Vetus & Ars Novan sisäänkäyntiä vastapäätä olevaa kujaa ympäristöineen kohti Vanhaa Suurtoria yleisölle maineikkaan Pinellan kuntoon saattamisen ohessa, mitkä kaikki soveltuisivat kenties käyttökelpoisiksi kulttuurikaupungin hengenmukaisiksi pidempiaikaisiksi rakennusinvestoinneiksi. Pennisillan vaihtoehtoisista nimistäkin voidaan toki keskustella ja molemmat Nunnankadun linjaukset antavat mahdollisuuden tylsähkön Kirjastosilta nimen sijaan kahteenkin Turun aiempaan sillannimistöön soveltuvaan vaihtoehtoon eli joko historiatietoisesti keskiaikaista Pyhän Olavin dominikaaniluostaria muistaen Luostari(n)siltaan tai sitten tieteelle samalla arvoa antaen uskonnon jo saatua oman Tuomiokirkkosiltansa kansainvälisen tähtitieteen vuoden 2009 merkeissä sekä Argelanderin muistoa että hänen työtään samassa kaupungissa jatkavaa avaruustähtitieteen professori Esko “Kotona Maailmankaikkeudessa” Valtaojaa kunnioittaen tietenkin

henkilökohtaisesti kannattamaani Tähtitorninsiltaan!

Aurajoki

Kuvitus Vartiovuoren tähtitornista, Rembrandtin Faust etsauksesta, J.E.Lindin Engelin muotokuvasta ja Argelanderista sekä saksalaisen ritarikunnan tunnuksesta, Napoleonin silhuetista että kuningatar Elisabeth I:stä Aurajokeen Wikipediasta

Report This Post

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *